Stuttgart ja Mercedes

Tämän vuoden toukokuussa olin Stuttgartissa puolitoista päivää. Kuljin junalla. Kun kävelin asemalta hotelliin, huomasin heti, että Stuttgartin arkkitehtuuri näyttää sekavalta. Saksalaiset kaupungit eivät ole yleensäkään kovin kauniita, mutta Stuttgartin sekavuus on ennätys. Alla on kuva kaupungin keskusaukion eli Schlossplatzin kulmauksesta, johon on rakennettu taidemuseolle lasikuutio vanhojen rakennusten viereen.

Schlossplatz ei ole kaunis, mutta sen reunoilla olevissa kahviloissa on mukava istuskella ja seurata ihmisvilinää. Yhdessä kahvilassa sain pyytämäni valkoviinin lasituopissa. Pöytä ei ole vinossa, vaan tuopin reuna ei ole vaakasuora.

On Stuttgartissa toki kauniitakin paikkoja. Schlossplatzin lähellä on puisto Schlossgarten, jossa on lampi, suihkulähteitä ja kauniita istutuksia.

Lyhyellä matkallani valitsin kolme tutustumiskohdetta: Staatsgalerie, kirjasto ja Mercedes-Benz Museum.

Stuttgartissa on useita taidemuseoita, joista Staatsgalerie vaikutti mielenkiintoisimmalta. Sinne on vapaa pääsy keskiviikkoisin ja olin sattumalta Stuttgartissa juuri keskiviikkona. Ilmaisesta sisäänpääsystä huolimatta museossa oli vain vähän vierailijoita, joten taidetta sai katsella kaikessa rauhassa. Kuvia museossa ei saanut ottaa. Staatsgalerie on hieno taidemuseo. Sen valaistus on yksi parhaita, mitä olen nähnyt. Picasson teoksia oli yksi huoneellinen. Muita taiteilojoita: Yves Klein, Giacometti, Willi Baumeister, Max Ernst, Miró, Dalí, Klee, Chagall, Modigliani, Matisse, Monet, Kirchner, Nolde… Listaa voisi jatkaa vielä pitkään.

Stuttgartissa on upea uusi kirjasto. Rakennuksessa on monta kerrosta ja keskellä on valopiha. Kokonaisvaikutelma on valoisa ja valkoinen. Kiertelin lähinnä kerroksessa, jossa on kaunokirjallisuutta ja löysin sieltä esimerkiksi Mika Waltarin ja Leena Lehtolaisen teoksia. Valitettavasti museon sisältä sai ottaa valokuvia vain omaan käyttöön, joten en uskalla liittää kuvia blogiin. Ulkoapäin rakennus on ruma. Kuten kuvasta näkyy, kirjaston ympärillä rakennetaan. Stuttgartissa rakennetaan muutenkin paljon.

Stuttgart on Mercedes-Benzin kaupunki. Kaupungin maamerkki on torni rautatieaseman vieressä.

Matkani tärkein kohde oli uusi Mercedes-Benz Museum. Pelkkä museorakennus on nähtävyys. Museo on suunniteltu niin, että vierailijat viedään hissillä ylimpään kerrokseen, jossa ovat vanhimmat näyttelyesineet. Sieltä laskeudutaan kerros kerrokselta alaspäin kohti uudempia automalleja. Kerroksesta toiseen johtavan käytävän seinällä on kuvia historiallisista tapahtumista, jotka liittyvät ajallisesti seuraavan kerroksen autoihin. Alhaalla esitellään jo sähköautoja. Aivan alimpana ovat kilpa-autot, jotka on sijoitettu kaltevalle alustalle niin, että näyttää kuin autot olisivat liikkeellä. Museossa ei ole kovin paljon tietoja kilpa-autojen kuljettajista, mutta Mika Häkkinen on hyvin esillä. Hänen ajohaalarinsa ja F1-autonsa ovat näytteillä. Museo on niin kiiltelevän puhdas, että en ole nähnyt vastaavaa missään. Näin yhden siivoojan, joka pesi ennestään putipuhdasta lattiaa. Mercedes-Benz Museum on ylivoimaisesti hienoin automuseo, jossa olen käynyt.

Olin yön hotellissa, jonka nimi oli Wartburg. Tottahan toki Mercedes-Benzin kaupungissa pitää yöpyä Wartburg-hotellissa!

Kielin kanava

Viime kesän Hampurin matkasta käytin yhden päivän Kielin kanavaan. Hampurista pääsee Kieliin junalla ja Kielin keskustasta kanavalle paikallisbussilla. Kielin kaupunkiin en tutustunut muuta kuin pienen kävelykierroksen verran. Ennen kanavalle menoa kävin kaupungilla kahvilla ja sämpylällä ja sieltä tultua jäätelöllä. Käynnin pääkohde oli kanava.

Kanavan sulkujen viereen on rakennettu katselupaikka, jossa on myös infotaulu. Kanavan läpi kulkee päivittäin kymmeniä laivoja ja minunkin katsellessani laivoja oli näkyvissä useita. Alla on kuvasarja yhden Itämereltä päin tulleen laivan kulusta sulkujen läpi.

Hampuri

Olin Hampurissa viime vuoden elokuussa. Pidin aikaisemmin matkablogia blogit.fi -palvelussa ja kun se lopetettiin, en ollut vielä kirjoittanut Hampurista. Tämä kirjoitus on nykyisen blogin ensimmäinen. Aikaisemmat postaukset olen siirtänyt vanhasta blogista.

Olin Hampurissa kolme yötä hotellissa Sofitel Hamburg Alter Wall. Hotelli oli hyvä valinta. Se on aivan keskustassa kanavan varrella. Alla olevassa kuvassa hotelli on oikealla. Huoneeni ikkunoista oli näkymä kanavalle.

Hampurissa on paljon kanavia Elben ja Binnenalsterin välisellä alueella. Muutenkin vesi leimaa kaupunkia, Elbe-joen ja keskustan Binnen- ja Aussenalsterin lisäksi myös vanhalle satama-alueelle rakenteilla olevassa uudessa kaupunginosassa HafenCity.

Runsaasta vedestä huolimatta Hampuria ei voi sanoa kauniiksi. Raatihuone on tietysti upea, kuten muutama muukin vanha rakennus. Raatihuone on niin suuri, että en saanut sitä mahtumaan valokuvaan.

Parhaan ruokapaikan löysin Grossneumarkt-aukiolta. Aukion laidoilla on erilaisia ravintoloita, joten jokainen löytänee sieltä itselleen sopivan.

Nähtävyyksiä

Rickmer Rickmers on vanha kauppalaiva. Se on Elben rannalla ja siihen pääsee tutustumaan pienestä neljän euron maksusta.

Hamburger Kunsthalle on suuri taidemuseo. Museo koostuu kolmesta rakennuksesta ja se on oikeastaan liian suuri katsottavaksi yhdellä käyntikerralla. Siellä oli muutamia hyviä impressionisteja ja yksi Dalí (tästä huomaa, millaisesta taiteesta pidän).

Automuseo Prototyp esittelee paljon Porscheja ja Volkswageneita, mutta siellä on myös Schumacherin ja Vettelin vanhat Formula 1 -autot.

Reeperbahn on katu, jolla varmaan kaikki suomalaiset käyvät. St. Pauli ja Reeperbahn… Illalla meno Reeperbahnilla oli aika hurjaa. Lähistöllä on asuintaloja, mitenköhän niissä nukkuminen onnistuu. Reeperbahnin päässä oli aiemmin Beatles-museo, mutta valitettavasti se on suljettu rahavaikeuksien vuoksi.

Binnenalster

Viimeisenä iltana Hampurissa kävelin illan hämärtyessä Binnenalsterin ympäri. Sillä kierroksella Hampuri näytti kauniilta.

Pieni kaunis Lyypekki 25.8.2013

Elokuun alussa 2013 kävin Lyypekissä. Lensin aamulennolla Hampuriin, josta pääsee junalla Lyypekkiin. Junia kulkee puolen tunnin välein ja matka kestää noin 40 minuuttia.

Lyypekillä on maine kauniina kaupunkina ja kaunishan se toki on, mutta pieni. Olin varannut hotellin kahdeksi yöksi ja aika riitti hyvin Lyypekkiin tutustumiseen. Vanha Lyypekki on oikeastaan Trave-joen ympäröimällä saarella. Kaupungin matkailutoimistosta voi ostaa turistikartan parilla eurolla ja mikä harvinaista, karttoja on myös suomeksi.

Yllä oleva kuva on yksityiskohta raatihuoneesta. Raatihuoneen toria voinee pitää Lyypekin keskipisteenä. Toria reunustavat ravintolat ja kahvilat.

Museoista valitsin tutustumiskohteiksi kirjallisuuteen liittyvät Günter Grass -Hausin ja Buddenbrookhausin. Jos käy molemmissa, niin jälkimmäisen pääsymaksusta saa 50 %:n alennuksen. Alla on kuva tekstistä Buddenbrookhausin sisäänkäynnin päällä.

Rantakatuja pitkin kävellessä voi katsella Museumshafenin vanhoja laivoja.

Käyntini aikana Lyypekissä oli menossa Duckstein-festivaali iltaisin. Duckstein on olutmerkki, mutta festivaalia mainostettiin sanoilla 'kulttuuri ja kulinarismi'. Esiintymislavalla oli elävää musiikkia ja festivaalialueella myytiin kojuissa ja tilapäisravintoloissa eri maiden ja Saksan eri alueiden ruokia. Väkeä oli paljon (keskusta oli aivan tyhjä) ja tunnelma oli hilpeä. Ihmiset kuljeskelivat vapaasti viini-, olut- ym. lasien kanssa, eikä aluetta ollut tietenkään aidattu. Päivällä otetussa kuvassa festivaalialue häämöttää taustalla.

Kaupungin vanhat talot ovat kauniita, mutta sen lisäksi kaupunkia on kaunistettu mm. muutamalla modernilla suihkulähteellä. Suihkulähdekuvan jälkeen on kuva liikennevaloista, jollaisia en ole nähnyt muualla: jalankulkijoille on varmuuden vuoksi kaksi punaista.

Minulla oli hyvin aikaa käydä myös Travemündessä, joka itse asiassa kuuluu nykyisin Lyypekkiin. Sinne kulkee sekä paikallisjuna (kerran tunnissa) että muutama bussireitti. Juna on nopeampi, joten tarkoitukseni oli mennä sillä, mutta asemalla kuulutettiinkin, että matkan varrella sattuneen tulipalon vuoksi vuoro oli peruttu. Vähän vahingossa löysin korvaavan bussin odottaessani normaalia reittibussia. Takaisin sentään pääsin junalla.

Travemündessä on pitkä rantakatu, jonka varrella on pelkkiä kahviloita ja ravintoloita. Sattui olemaan kuuma ilma, joten oli vilkasta. Meren rannalla on hieno hiekkaranta. Suuriakin laivoja kulkee Travea pitkin.

Worms 20.7.2013

Worms on pieni, noin 80 000 asukkaan kaupunki Saksan lounaisosassa Rheinland-Pfaltzissa. Kävin siellä päiväretkellä saksalaisten ystävieni kanssa jo toukokuussa (2013), mutta en ole tullut kirjoittaneeksi aiemmin.

Wormsin huomattavin nähtävyys on katedraali, joka on pääosin rakennettu romaaniseen tyyliin 1100-luvulla. Historiansa aikana katedraalia on jouduttu korjaamaan ranskalaisten 1600-luvulla aiheuttamien tuhojen jälkeen ja tietysti II maailmansodan jälkeen. Katedraalissa on hienoja moderneja lasimaalauksia.

Osallistuin Wormsissa opastetulle kaupunkikierrokselle, joka alkoi katedraalista. Sen jälkeen kuljimme kaupungilla ja opas kertoi Wormsin historiasta. Yksi vierailukohde oli juutalainen hautausmaa, jota sanotaan Euroopan vanhimmaksi. Vanhimmat haudat ovat 1000-luvulta. Kaupunkikierros päättyi Lutherin muistomerkille. Luther liittyy Wormsiin siten, että hänet julistettiin kirkonkiroukseen vuonna 1521 Wormsin valtiopäivillä.

Wormsia mainostetaan Nibelungen-kaupunkina. Moni muukin saksalainen kaupunki yrittää julistautua Nibelungein laulun tapahtumapaikaksi. Wormsissa tarun kuningatarten Kriemhilden ja Brunhilden taistelun uskotaan tapahtuneen katedraalin pohjoisen sisäänkäynnin luona. No, joka tapauksessa Wormsissa järjestetään kesäisin Nibelungenfestspiele -kulttuuritapahtuma. Kävimme Nibelungenmuseossa, mutta sitä en suosittele. Siellä ei ole mitään nähtävää - mikä onkin tavallaan luonnollista, mutta olisin kuvitellut, että Nibelungein laulun inspiroimasta kulttuurista olisi saanut enemmän irti. Nibelungein laulun kertoman tarinan voi lukea netistä, sitä varten ei tarvitse matkustaa Wormsiin. Seuraavissa kuvissa on vuoden 2013 kulttuurijuhlia mainostavia lippuja, museon sisäänkäynti ja Reinin varrella oleva patsas, joka esittää Hagenia heittämässä Nibelungein aarretta jokeen.

Reinin varrella on kaunis rantapromenadi ja voinkin suositella ruokapaikaksi italialaista ravintolaa Al Fiume aivan joen rannalla. Olimme Wormsissa niin aikaisin keväällä, että oli melko viileää, mutta söimme kuitenkin ulkona. Kesällä Al Fiume on varmasti aivan ihana.

Liitän loppuun vielä yhden kuvan, jossa näkyy Saksalle tyypillisiä tuulimyllyjä Wormsin ympäristössä.

Segovia 10.6.2013

Segovia on mukava yhden päivän kohde reilun tunnin matkan päässä Madridista. Menin sinne linja-autolla. Edestakainen matka maksoi noin 15 euroa. Madridissa bussit lähtevät Príncipe Pion terminaalista.

Segovian kolme merkittävintä nähtävyyttä ovat akvedukti, katedraali ja linna.

Roomalaisten rakentama akvedukti on ajoitettu 100-luvulle. Se toi kaupunkiin vettä 14 kilometrin päästä suurimmaksi osaksi maanalaisena, mutta kaupungin kohdalla vaikuttavana maanpäällisenä rakennelmana. Istuin kahvilassa aukiolla akveduktin juurella ja mietiskelin. Mikään mitä ihminen nykyisin rakentaa on tuskin tuollaisessa kunnossa 2000 vuoden kuluttua.

Katedraalia rakennettiin vuosina 1525-1768. Sen paikalla oli aiemmin romaaninen katedraali, josta osia on säilynyt. Katedraalia pidetään goottilaisena, mutta pitkästä rakennusajasta johtuen tyyliin on sekoittunut muutakin. Kirkko on valtavan suuri. Toinen toistaan hienompia kappeleita on 27. Kävijä saa lehtisen, jossa on kerrottu kappeleiden tärkeimmät taideteokset.

Alcázar (linna) on luonnollisella paikalla jyrkällä kukkulalla kahden joen yhtymäkohdassa. Siinä on ollut linnoitus niin kauan, että tarkkoja tietoja ei edes ole. Ensimmäiset viittaukset ovat 1100-luvulta. Linna on ollut joidenkin kuninkaiden suosiossa esim. 1200- ja 1400-luvulla. 1800-luvulla sattuneen tulipalon jälkeen alcázar on restauroitu nykyiseen kuntoonsa. Linnassa on upeita lasimaalauksia, haarniskoita, tykkejä ym. (kiinnostaisi lapsiakin) sekä hienot näkymät ympäristöön.

Madridilaiset tuttavani kehuivat Segovian ruokakulttuuria ja suosittelivat paikallista erikoisuutta cochinilloa (pikkuporsasta). Söin lounaan ravintolassa nimeltä El Bernardino, jota voinkin suositella. Alkuruoka, pääruoka eli cochinillo, jälkiruoka, lasi viiniä ja vesi maksoivat 40 euroa. Laitan tähän kuvan cochinillosta ja kuten näkyy, annos on aika karu (mutta maistui hyvältä). Kahdelle ja useammalle hengelle annos tarjoiltiin kauniimmin.

Segoviassa on mukava vain kävellä ja katsella. Kahviloita ja ravintoloita on paljon, joten välillä voi lepuuttaa jalkojaan. Kaupunki on hyvin mäkinen ja kadut ovat epätasaisia. Liitän tähän loppuun muutaman kaupunkikuvan.