maanantai 7. heinäkuuta 2014

Berliini (osa 1): helmikuu 9.3.2013

Olin helmikuussa muutaman päivän Berliinissä. Olen käynyt Berliinissä aikaisemminkin, ensimmäisen kerran pari vuotta muurin murtumisen jälkeen. Kahdenkymmenen vuoden aikana Berliini on muuttunut paljon. Ensimmäisen käyntini aikaan länsipuoli oli vilkas. Nykyisin vilkkain elämä tuntuu siirtyneen entiselle itäpuolelle Potsdamer Platzin ja Brandenburgin portin lähistölle. Berliinin jaon aikaan muuri kulki Potsdamer Platzin läpi ja ensimmäisen Berliinin matkani aikaan aukio oli joutomaata. Nyt sinne on rakennettu korkeita toimistotaloja, siellä on ravintoloita, kahviloita ja kauppakeskuksia ja tietysti Sony Center, jonka telttamainen kattorakennelma on nähtävyys.


Helmikuussa Berliinissä oli kylmä ja usein satoi, lunta tai räntää. Lämpötila pyöri nollan ympärillä. Minulla oli untuvatakki ja säänkestävät talvikengät ja pukeutumiseni oli juuri oikea.

Vaikuttava juutalaisvainojen muistomerkki oli sekin lumen valtaama. Unter den Lindenin keskikäytävä oli lumen peitossa.




Hotellini oli aivan Potsdamer Platzin vieressä. Siitä oli helppo liikkua joka suuntaan. Muutenkin Berliinissä on helppoa ja halpaa liikkua julkisilla kulkuvälineillä. Päivälippu vyöhykkeille A ja B maksoi 6,50. Sillä saa käyttää busseja, metroa ja S-junia. A- ja B-vyöhykkeet kattavat todella suuren alueen. Jopa Tegelin lentokenttä on B-vyöhykkeellä.

Liikuin tällä matkalla enemmän entisellä itä- kuin länsipuolella. Vaikka muuri on purettu lähes kokonaan, katujen nimet on säilytetty, esimerkiksi Karl-Marx-Allee. Rosa Luxemburg -aukiota kävin katsomassa. Alexanderplatzia reunustavat nykyisin tavaratalot. Galeria Kaufhofin kattoikkunasta kuvasin DDR:n symbolin, televisiotornin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti