torstai 3. heinäkuuta 2014

Kahvilla Pariisissa. 1. päivä 11.7.2010

Viime talvena (2010) töissä oli niin kiire, että alkoi tuntua siltä, että oli päästävä jonnekin pois. Sain järjestetyksi maaliskuussa muutaman vapaapäivän. Matkakohdetta ei tarvinnut miettiä - kun oli tarkoitus rentoutua, läksin tietysti Pariisiin. Tällä matkalla en kävisi Eiffel-tornissa, en Louvressa, en d'Orsayssa, en Pompidou-keskuksessa, minä vain nauttisin.

Lensin keskiviikkoaamuna Finnairin aamukoneella. Lentokentältä menin Roissybussilla keskustaan, vanhan oopperan luo. Matka kesti yli tunnin tietöiden vuoksi, mutta minullahan ei ollut kiire. Hotelli oli muutaman minuutin kävelymatkan päässä oopperalta vastapäätä Gare Saint-Lazareta. Olin varannut hotellin Hotel Londres & New York Arean kautta. Pariisissa on niin paljon hotelleja, että umpimähkään netistä valitsemalla valinta voisi mennä aivan pieleen. Hotellin sijainti oli loistava ja muutenkin se osoittautui olevan OK. Olin hotellissa aika aikaisin, mutta huoneeni oli valmiina. Se oli ylimmässä kerroksessa ja ikkunasta pilkisti Sacre Coeur.


Ensimmäisenä päivänä halusin uppoutua Pariisin ilmapiiriin. Se onnistuu vain kävelemällä. Jätin jopa kameran hotelliin, jotta se ei häiritsisi. Ensin hotellilta oopperalle. Sieltä etsin Indiana Caféta, jonka muistin aiemmilta käynneiltäni, mutta sitä ei enää ollutkaan Boulevard des Capucinesilla. Jatkoin siksakkia Palais Royalille ja Louvren läpi Seinen rantaan. Rantakatua pitkin, kunnes istuin katukahvilaan lähellä Pont Neufia. Tilasin leivän, kahvia ja mineraalivettä. Pariisissa leipä on patonkia, tämä oli ainakin 40 cm pitkä. Onneksi päällä oli juuston ja kinkun lisäksi tomaattia, muuten se olisi ollut liian kuiva syötäväksi.

Pont Neufia pitkin Île de Citélle. Sen vasemman rannan puoleista reunaa, turistikatuja vältellen, Notre Damen luo. Jostakin syystä en ollut koskaan käynyt Notre Damessa sisällä, vaikka olin esimerkiksi tehnyt turistikierroksen katedraalin kattoja pitkin. Kyseiselle kierrokselle oli nytkin pitkä jono, vaikka ei ollut varsinainen turistiaika. Menin siis sisälle, katselin suurta hienoa kirkkoa ja ihmettelin taas kerran, miten ihmiskunnalla on ollut aikaa ja varaa tehdä sellaisia rakennuksia, vaikka paljon muuta ihmisten elämään konkreettisemmin vaikuttavaa on jätetty tekemättä.

Notre Damen jälkeen Île Saint-Louis -saarelle ja siellä taas reunaa pitkin, eikä ruuhkaista keskimmäistä katua, jossa on vain turistirihkamakauppoja. Saarelta Boulevard Henri IV -katua Bastiljin aukiolle. Siellä kiersin aurinkoiselle puolelle - aurinko tosiaan paistoi. Istahdin juomaan lasin valkoviiniä ja nauttimaan tunnelmasta. Seurasin lämpötiloja ennen matkaani ja Pariisissa oli ollut kylmä. Nyt oli lämmintä ja kahviloiden ulkopöydät täyttyivät.

Bastiljista suoraa reittiä Rue de Rivolia ohi Louvren ja Tuileriesin puiston. Rue Royale -katua Madeleine-kirkolle. Kirkon aukion koilliskulmalla on uusi yksityinen taidemuseo Pinacothéque de Paris. Museo on niin uusi, ettei sitä ollut aiemmilla matkoillani. Siellä oli Edvard Munchin töiden näyttely, jonka kävin katsomassa. Museo on niin pieni, että näyttelyn jaksoi katsoa läpi ajatuksella.

Kello lähestyi kuutta ja minulla oli nälkä. Olin vielä suomalaisessa aikataulussa. Pariisissa oli liian aikaista syömiseen, useimmat varsinaiset ravintolat aukeavat illaksi vasta seitsemältä. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin ei-niin-hienon korttelibistron, josta sai ruokaa koko päivän. Tilasin päivän annoksen, joka ei ollut mikään varsinainen kulinaristinen nautinto.

Hämärtyi ja alkoi tulla pimeä. Mutkittelin sivukatuja pitkin Champs Élyséelle. Ensimmäinen ilta Pariisissa, silloin täytyy mennä Champs Élyséelle. Löysin paikan katukahvilasta, nyt jo sisältä, alkoi olla viileä, ja tilasin Kir Royalin.

Jatkoin vielä Champs Élyséetä riemukaarelle. Oli jo aivan pimeää. Siitä huolimatta kävelin Boulevard Haussmannia pitkin hotellille. Mittasin kartasta, että olin kävellyt vähintään 18 kilometriä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti