lauantai 5. heinäkuuta 2014

Madrid: taidetta ja jalkapalloa 18.9.2010

Espanjan kulttuuri on kuvallista. Johtuneeko voimakkaasta valosta ja kirkkaista väreistä. Vaikka Madridissa rakennukset ovat ruskeita, punaruskeita, ruskehtavia, vaikutelma on värikäs. Mikään muu maa ei ole tuottanut sellaista määrää suuria taiteilijoita. Picasso, Dalí, Miró, Goya, Velázquez, Zurbaran...

Madridissa on hienoja taidemuseoita. Kuuluisin on tietysti Prado. Pradoon on turistiaikana valtavat jonot. Olen käynyt Pradossa kerran, ja silloinkin valitsin tarkoin, mitä kävin katsomassa. Espanjalaisissa museoissa on yleensä hyvät kartat, niin Pradossakin. Ensin kävin katsomassa Goyan teokset. Minuun tekivät suuren vaikutuksen hänen 'mustat maalauksensa', joiden olemassaolosta en tiennyt etukäteen mitään. Sitten katsoin muut espanjalaisen taiteen osastot. Velázquezin Las Meninas piti tietysti nähdä, kun kerran Pradossa olin. Pradon sisäänkäyntiä katselee Goya.


Koska pidän enemmän modernista kuin klassisesta taiteesta, pidän myös enemmän Centro de Arte Reina Sofiasta kuin Pradosta. Picasson Guernicaa voi katsoa jokaisella Madridin käynnillä. Reina Sofiassa on Dalínkin töitä monta. Niitä ei monessa museossa näe. Reina Sofiassa koin ensimmäisen kerran, että sisään tulijoiden laukut läpivalaistiin. Nykyäänhän se on tavallinen käytäntö muuallakin.


Kolmas Madridin museokadun, Paseo del Pradon, suurista museoista on Museo Thyssen-Bornemisza. Se on pienempi, ei kuitenkaan pieni, ja katsottavissa lähes yhdellä käyntikerralla. Siellä on myös vaihtuvia näyttelyitä, kuten Reina Sofiassa, mutta ne ovat yleensä tungokseen asti täynnä kävijöitä.

Reina Sofialta Museo Thysseniin päin on muutaman vuoden ajan ollut näyttelytila Caixa Forum. Se on pankin ylläpitämä - ja ilmainen (ei ole enää ilmainen; lisäys 2014). Siellä on vaihtuvia näyttelyitä, tämän vuoden toukokuussa kolme: Miguel Barceló, valokuvia miestensä pahoinpitelemistä naisista (järkyttäviä) ja turkkilaista nykytaidetta. Caixa Forum on jo rakennuksenakin kiinnostava.


Toissa vuonna mennessäni Caixa Forumiin huomasin, että rakennuksen ympärillä oli monta 'gorillaa', henkivartijaa, tummat puvut päällä ja nappikuulokkeet korvissa. Kun tulin ulos näyttelystä, gorillat olivat lisääntyneet ja rakennuksen edessä seisoskeli ihmisiä. Arvelin, että kohta tapahtuu jotain ja jäin odottelemaan. Rakennuksen edustan piha-aukio tyhjennettiin ja ihmisiä kerääntyi reunoille lisää. Jonkin ajan kuluttua saapui autosaattue ja yksi autoista ajoi pihalle. Siitä astuivat ulos prinssi Felipe ja prinsessa Letizia. Tosin, kun en lue naistenlehtiä, en ollut varma ja varmistin tämän vieressäni seisoneelta espanjalaispariskunnalta. He olivat aivan innoissaan. Felipe ja Letizia vilkuttivat ihmisille, saivat suosionosoitukset ja menivät sisälle.

Minulla on ollut kummallinen tuuri kuninkaallisten suhteen, varsinkin kun en ole heistä kiinnostunut. Felipen ja Letizian lisäksi olen nähnyt prinsessa Dianan ja molemmat pikkuprinssit. Olin Lontoossa katsomassa Riverdance-musikaalia ja Diana ja pojat olivat samassa näytöksessä. Näytöksen päätyttyä jäin ystävieni kanssa teatterin ulkopuolelle odottamaan ja näimme, kun Diana, William ja Harry tulivat ulos, vilkuttivat yleisölle ja menivät limusiiniin.

Toinen suositeltava ilmainen näyttely on Museo Thyssenin sivupiste lähellä oopperaa, Fundación Caja Madrid (taas pankki, ainakin joillakin espanjalaisilla pankeilla taitaa mennä hyvin). Siellä on yleensä Museo Thyssenin vaihtuvaan näyttelyyn liittyviä teoksia, esimerkiksi viime keväänä Claude Monetin maalauksia otsikolla Monet y la Abstracción.

Erittäin viehättävä taidemuseo on Museo Sorolla. Se on taiteilija Joaquín Sorollan kotimuseo. Astuessani yhteen näyttelyhuoneista luulin näkeväni Edelfeltin taulun. Se oli kuitenkin Sorollan. Näyttelyteksteistä selvisi, että Sorolla oli saanut Pariisissa vaikutteita pohjoismaalaisten taiteilijoiden valon käsittelystä. Ainakin hän oli nähnyt Edelfeltin töitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti