Tarumatka: Hiihtolomalla Hollannissa: Amsterdam (2. päivä)

Stedelijk Museum

Keskiviikkona ensimmäinen kohteeni oli nykytaiteen ja designin museo Stedelijk Museum. Menin sinne raitiovaunulla nro 2, jotta en väsyttäisi jalkojani heti aamulla. Amsterdamissa on mukavasti turisteille sopiva lippusysteemi. Raitiovaunusta voi ostaa rahastajalta 24 tunnin lipun (maksoi 7,50 euroa), jonka voimassaoloaika alkaa ensimmäisestä vilautuksesta lukulaitteelle. Lippu on sirukortti ja jostain syystä päivälippuakin pitää näyttää lukulaitteelle myös silloin, kun poistuu kulkuvälineestä. Paikalliset asukkaat näyttivät aina lippujaan, joten minäkin tein niin. Haagissa oli samanlainen systeemi. 48 tunnin lippuja myydään myös, mutta niitä ei saa kulkuvälineistä.

Aloitin Stedelijk Museumissa design-puolelta. Suomalainen suunnittelu on siellä hyvin edustettuna, esim. Alvar Aalto ja Rut Bryk. Tapio Wirkkalalle oli omistettu yksi huone. Nykytaiteen osastot olivat hienoja. On aivan uutta taidetta, vähän vanhempaa (Jeff Koons, Willem de Kooning) ja klassikoita (Kandinsky, Malevich, Chagall). Jopa omalta suosikiltani Jackson Pollockilta oli yksi taulu. Pollockia näkee aika harvoin.

Museo on sen verran suuri, että välillä piti käydä kahvilassa, jotta jaksoi jatkaa.

Nykytaiteen museon jälkeen vaihdoin aivan toisenlaiseen kohteeseen. Muutaman minuutin kävelymatkan päässä on Heineken Experience. Heinekenin vanhaan panimoon on rakennettu olutsuvun historiaa ja oluen valmistusta esittelevä näyttely. Kävijät olivat aika erilaisia kuin edellisessä käyntikohteessani museossa. Suurin osa oli nuoria miehiä, mutta oli siellä muitakin vanhoja naisia kuin minä.

Heineken Experience on toteutettu kekseliäästi ja osin interaktiivisesti. Oluen valmistusta esitellään lyhyellä filmillä. Katsomo liikkuu, värähtelee ja keinuu. Oluen maistamista opetetaan lyhyesti (oikeaa olutta maistaen). Kierroksen lopussa on tietysti baari, jossa voi juoda pääsylippuun sisältyvän tuopillisen ja enemmänkin, jos maistuu.

Seuraavaksi ajoin raitiovaunulla Rembrandtpleinille syömään. Tällä kertaa pastaa.

Jatkoin raitiovaunulla, kun nyt oli lippu, ja menin lähelle Westerkerkiä Prinsengrachtin varrelle. Halusin kävellä kanavan vartta Leidsepleinille. Otin samalla kuvia jokaisesta matkalla olleesta sillasta sekä sillalta. Niitä oli aika monta. Tulin ajatelleeksi, että Amsterdamissa täytyy olla hyvin järjestetty organisaatio, joka huolehtii siltojen kunnosta. Monella sillalla ajetaan autoillakin, joten niiden pitää kestää.

Leidsepleinilla join leivoskahvit. Sen jälkeen menin hetkeksi hotellille.

Iltaohjelmassa oli elokuvateatteri Tuschinski aivan Rembrandtpleinin vieressä. Tuschinski on hieno vanha teatteri, hieno sekä sisältä että ulkoa. Sali 1 on opaskirjojen mukaan upein, mutta siellä meni 50 Shades of Grey, joten valisin salin 2 Birdmanin. Tulin siis katsoneeksi Birdmanin viikkoa ennen kuin se palkittiin Oscareilla. Hollannissa elokuvat näytetään sivistyneesti eli alkuperäiskielellä hollanniksi tekstitettyinä.