 |
| Ooppera kuvattuna Munch-museosta |
Oslo on nykyisin hyvä kohde kuvataiteen ystävälle. Aloitin museovierailut uudesta vuonna 2021
 |
| Munch-museo |
auenneesta Munch-museosta. Se esittelee nimensä mukaisesti Edvard Munchin tuotantoa, jota riittääkin moneen kerrokseen. Joitakin aiheita Munch työsti vuosikausia ja teki niistä erilaisia versioita. Kuuluisasta Huudosta museossa on kolme eri versiota, joista nähtävillä on kerrallaan yksi. Käyntini aikana esillä oli mustavalkoinen litografia. Pysyvän näyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyitä. Edvard Munch Horizons esitteli Munchin aikakauden eurooppalaisia taidevirtauksia. Näyttelyssä oli yksi Gallen Kallelan maalaus. Museon arkkitehtuuri on varsin erikoinen. Ylhäältä on hienot näkymät kaupungille.
Seuraavana päivänä menin Kansallismuseoon, joka on siis taidemuseo. Myös sen rakennus on uusi, vuodelta 2022. Ensimmäisessä kerroksessa on muotoilua antiikista nykyaikaan, veistoksia ja arkkitehtuuria. Minä keskityin toisen kerroksen kuvataiteeseen (1500-luvulta nykyaikaan). Pääpaino on luonnollisesti norjalaisessa taiteessa, mutta tunnettujen kansainvälisten taiteilijoiden teoksia on myös El Grecosta van Goghiin ja impressionisteihin. Museo on niin suuri, että sen kahden siiven välissä oleva kahvila oli todella tarpeellinen. Kolmannessa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Saamelaistaiteilija ja luontoaktivisti Britta Marakatt-Labba oli minulle uusi tuttavuus. Hänen teoksensa ovat hienoja, kantaaottavia ja vahvoja. Toisen vaihtuvan näyttelyn taiteilija olikin sitten tutumpi eli Mark Rothko. Hyvä näyttely sekin.
Kansallismuseossakin on Munchin maalauksia kahdessa huoneessa. Kuuluisimmat teokset on koottu yhteen huoneeseen. Joukossa on versiot Huudosta, Madonnasta ja Tytöistä sillalla. Huoneessa oli vain yksi oviaukko. Sen luona seisoi vartija. Toinen vartija seisoi Huudon vieressä. Ilmeisesti Norjassa ei haluta, että Munchin tauluja toista kertaa varastetaan.
 |
| Kansallismuseo |
Nykytaidetta on Kansallismuseossakin, mutta Astrup Fearnley Museum keskittyy pelkästään siihen, ja nimenomaan kansainväliseen nykytaiteeseen. Esillä olleiden teosten taiteilijoista minulle oli ennestään tuttu vain Jeff Koons. Hyvin mielenkiintoinen näyttely oli tässäkin museossa. Ja moderni museorakennus oli taas aika erikoinen. Kävelymatka Kansallismuseosta Astrup Fearnley Museumiin kulki pitkin hienoa Strandpromenaden-rantakatua.
 |
| Astrup Fearnley |
Taidematkalla Oslossa piti tietysti käydä Vigelandsparkenissa eli kuvanveistäjä Gustav Vigelandin patsaspuistossa. Valokuvaustaitoni eivät riittäneet minkäänlaisiin kokonaiskuviin, mutta oheisessa kuvassa on ihmiselämän vaiheita kuvaava monoliitti, yksi puiston tunnetuimmista teoksista. Ennen kuin monoliitille saakka päästään kuljetaan puiston portilta puistokatua pitkin ja sen jälkeen yli sillan, jonka kaiteilla on patsaita (Wikipedian mukaan 58) ja ohi suihkulähteen (lisää patsaita). Monoliitilta matka jatkuu kohti Elämänpyörää, joka häämöttää kaukana oikeanpuoleisen kuvan patsaan takana. Vigelandsparken on mittasuhteiltaan hämmästyttävä.
Oslossa on tietysti paljon muutakin katsottavaa, esimerkiksi Henrik Ibsenin kotimuseo. Oopperatalon tietävät varmaan kaikki. Minäkin kävin kävelemässä sen valkealla katolla. Matkani oli lyhyt ja ilma oli sateinen, joten kannatti ostaa 72 tunnin Oslo Pass, jolla pääsi museoihin ja sai käyttää julkista liikennettä ilmaiseksi. Kuljin raitiovaunuilla, joilla näki mukavasti kaupunkia vähän keskustaa laajemmin. Paikallisista leivonnaisista maistoin kanelipullaa (pullat ja kahvikupit olivat isoja). Ravintoloista voin suositella Celsiusta, vanhassa talossa olevaa paikkaa, jonka ulkoterassilla olisi ollut mukava istuskella, jos sää olisi ollut parempi. Sisälläkin oli ihan viihtyisää.
 |
| Ooppera |
 |
| Celsius |
