Pariisin elokuu 29.9.2012

Viime kesän lomamatkalla menimme Rotterdamin ja Antwerpenin jälkeen Pariisiin. Antwerpenista Pariisiin matkustimme nopealla Thalys-junalla. Matka kestää 2 h 2 min ja juna pysähtyy välillä vain Brysselissä. Thalys-junassa on oltava lippu etukäteen. Ostin liput netistä yli viikkoa ennen matkaamme ja jo silloin juna, johon ensin yritin saada liput, oli loppuunmyyty, vaikka junia kulkee useita päivittäin. Seuraavaan oli onneksi vielä lippuja ja jostain syystä ensimmäisen luokan liput olivat tarjouksessa halvempia kuin toisen luokan liput, joten matkustimme ensimmäisessä luokassa. Sekin juna oli lopulta loppuunmyyty.

Jos menee Pariisiin ensimmäistä kertaa, ei kannata mennä elokuussa. Silloin siellä on turisteja tavallistakin enemmän ja valtavat jonot kaikkiin nähtävyyksiin. Lisäksi monet pariisilaiset lähtevät lomalle elokuussa ja monet pienet ravintolat ja kahvilat ovat kiinni. Me olemme käyneet Pariisissa monta kertaa, eikä meillä ollut mitään varsinaista ohjelmaa mielessämme. Nautimme vain olostamme.

Aikaisempiin käynteihin verrattuna yhden muutoksen huomasi heti: Pariisin kaupunkipyörät. Niitä oli tarjolla monessa paikassa ja niitä todella käytettiin. Käyttäjät olivat pariisilaisia, eivätkä niinkään turisteja.

Itselle sopivan ruokapaikan löytäminen Pariisissa on aina tuurista kiinni. Erilaisia ja eritasoisia ravintoloita on valtavan paljon (myös elokuussa). Tällä matkalla mukavin illallispaikkamme oli Bulevardeilla Tavern' Café. Paikka oli juuri sellainen, miksi pariisilaisen kahvila-ravintolan ajattelee: päältäpäin vähän nuhruinen, puutuolit ja -penkit, etuseinä auki kadulle. Ruoka oli hyvää ja ranskalaista. Söin sipulikeittoa. Tavern' Café oli lisäksi jonkinlainen kirjakahvila. Seinät olivat täynnä kirjahyllyjä.

Seuraavassa muutama tunnelmakuva järjestyksessä: yleiskuva kaupungista Sacré Coeurin edestä otettuna, Eiffel-torni, pariisilaisia taloja, Notre Dame ja Seine, auringonlasku Seinellä, Champs Elyseés ja riemukaari iltahämyssä.

Kahvilla Pariisissa. 4. päivä 27.7.2010

Neljäs ja viimeinen päivä Pariisissa, lauantai (siis maaliskuussa). Heräsin tietysti liian aikaisin. Pariisissa ei kahviloita lukuun ottamatta ole mikään paikka auki ennen kymmentä. Tein reippaan aamukävelyn bulevardeja ympäröivillä sivukaduilla, kävelin katetuille kauppakujille (passages couverts) saakka, ja sieltä takaisin hotellin luo Gare Saint-Lazarelle. Päivän varsinainen tutustumiskohde oli Pariisin kaupungin taidemuseo Palais de Tokyossa. Olin käynyt siellä kerran ennenkin, mutta jo 80-luvulla. Halusin nähdä uudestaan varsinkin Dufyn huoneen kokoisen tiedemies-maalauksen.

Menin taas bussilla. Koska olin kovin ajoissa, valitsin bussin, jolla pääsin Eiffel-tornin juurelle. Sieltä kävelin Musée du quai Branlyn ohi ja Seinen yli kohti tavoitettani. Taidemuseon edessä kadulla oli lauantaimarkkinat. Kojuissa myytiin juustoa, lihatuotteita ym. ruokatarvikkeita. Pariisin kaupungin taidemuseon peruskokoelma on ilmainen. Vain vaihtuvat näyttelyt ovat maksullisia. Kun nyt olin paikalla, katsoin kaikki tarjolla olleet näyttelyt. Dufyn teos oli vielä mahtavampi kuin muistin.

Menin bussilla takaisin hotellin luo. Hotellin vieressä on pieni ostoskeskus, jossa olin nähnyt Geox-kenkien kaupan ja sen ikkunassa mukavan näköiset kengät. Kävin kysymässä, oliko niitä numeroa 35, ja oli! Sopivat minulle. Ainoat ostokset, joita teen ulkomailla, ovat kengät. Helsingistä on vaikea löytää numeron 35 kenkiä, ja jos löytää, ei ainakaan pääse valitsemaan useiden mallien väliltä. Keski- ja Etelä-Euroopassa on toisin. 

Kävin vielä kahvilla ja croissantilla ostoskeskuksen itsepalvelukahvilassa, ja sitten olikin aika mennä hotelliin hakemaan matkalaukku. Menin lentokentälle Roissybussilla. Matka kesti vain puolisen tuntia, kun tullessa aikaa kului yli tunti. Olin lentokentällä tapani mukaan hyvin aikaisin, varmuuden vuoksi.

Lopuksi vielä pakollinen kuva:

Kahvilla Pariisissa. 3. päivä 13.7.2010

Aamulla ensimmäiseksi Sacre Coeurille. Jokaisella Pariisin matkalla täytyy käydä siellä. Hotelli oli niin lähellä, että päätin kävellä, ja tällä kertaa 'takakautta', enkä kaikkien tuntemia portaita. Matkalla kävin Cimetière de Montmartrella. Tämä vaikuttaa nyt tietysti vähän synkältä, kun edellisenä päivänäkin kävin hautausmaalla, mutta minusta hautausmaat ovat ihan mielenkiintoinen kulttuurinen tutustumiskohde. Cimetière de Montmartrelle oli vain yksi sisäänkäynti vähän piilossa Rue Caulaincourtin oikealla puolella. Katu oli rakennettu pilarien varaan suoraan hautausmaan yli. Täälläkin oli kartta kuuluisuuksien hautapaikoista. Hautausmaa on vanha, mutta siellä oli yllätyksekseni esimerkiksi Francois Truffautin hauta. Sen kävin etsimässä. Joka puolella vilisi kissoja. Syy siihen selvisi, kun takalaidalla vastaani käveli kantamuksineen vanha setä, joka alkoi jutella kanssani, hämmästyttävän hyvällä englannilla. Hän tuli ruokkimaan kissoja. Katselin hetken toimitusta. Kyllähän ruokkija oli ilmeisesti hiukan vinksahtanut, haisikin pahalta monen metrin päähän. Kun lähdin, hän pyysi, etten kertoisi kenelläkään, että olin nähnyt hänet. Lähellä porttia näinkin, että hautausmaalla oli vartijoita.

Jatkoin kohti Montmartren kukkulaa. Näkymät olivat oikein kauniit luoteispuolelta kiivetessäni, kunnes...

Suomessa näkee usein väitettävän, että muualla maailmassa ei ole graffiteja. Ainakin Pariisissa on. Kuvan esittämä on Sacre Coeur -kirkon takana. Näin vastaavia muuallakin aika mielenkiintoisissa paikoissa.

Sacre Coeurilla oli paljon turisteja, vaikka oli vasta maaliskuu. Katselin aikani maisemia ja otin kuvia. Blogini otsikkokuva on juuri Sacre Coeurilta. Sitten alkoi tehdä mieli kahvia. Kahvillehan olin Pariisiin tullut. Muutaman mutkan kautta löysin opaskirjan mainitseman korttelikahvilan Au Rendez-vous des amis, jossa kupillinen kahvia maksoikin vain euron, kun se muualla maksoi noin 2,50 euroa. Tässä kupilliseni:

En pidä monisatasivuisista matkaoppaista, joissa on lueteltu lähes kaikki kohteen katujen rakennukset, minkä tyylin mukaan ne on rakennettu, mikä erikoinen yksityiskohta missäkin on tms. Ei sellaisia jaksa lukea, eivätkä ne ole kiinnostavia. Viime aikoina olen ostanut Otavan julkaisemaa opaskirjasarjaa Kartta+opas, jos sellainen on olemassa matkakohteestani. Pariisiinkin otin kyseisen oppaan, vaikka en välttämättä opasta olisi tarvinnutkaan. Kirjassa on kätevästi suositeltavia tutustumiskohteita ja kartta alueittain. Yleensä en etsi opaskirjojen ehdottamia ravintoloita tai kahviloita. Edellä mainittu Au Rendez-vous des amis oli poikkeus.

Kävelin hotellille Pigallen kautta vaihtamaan vaatteita. Säätiedotuksessa oli luvattu kohtalaisen kylmää ja vesisadetta. Kuitenkin oli kuumin päivä tähänastisista. Muutkin olivat luottaneet säätiedotukseen, vastaantulijoilla oli yleensä sateenvarjo mukana.

Etsin sopivan bussin, jolla pääsin Stalingradin taistelun aukiolle. Sieltä lähdin kävelemään pitkin Canal Saint-Martinin reunaa. Napoleon rakennutti kanavan, ja se esiintyy monessa elokuvassa, jonka tapahtumapaikka on Pariisi, mutta en ollut koskaan käynyt siellä.

Tulin kävelleeksi pitkään, koko kanavan varren Place de la Republiquelle saakka. Siellä kävin varsin myöhäisellä lounaalla. Bussilla takaisin oopperan lähelle ja Galeries Lafayetteen - ei ostoksille, vaan ottamaan pari kuvaa uskomattoman komeasta tavaratalon valopihasta. Hotellissa lepäsin hetken, mutta Pariisissa ei ole tarkoitus viettää aikaa hotellissa, joten lähdin taas liikkeelle. Edellisenä iltana olin todennut aiemmilta käynneiltäni muistamani seikan, että maineestaan huolimatta Pariisin bulevardit eivät ole kovin vilkkaita iltaisin, ainakaan aikaisin keväällä. Seinen vasemmalla rannalla on vilkkaampaa. Niinpä bussilla Place St-Michelille. Siellä kävin muutamassa paikassa viinilasillisella, kahvilla, oluella, napostelemassa vähän. Seine illalla on näkemisen arvoinen.

Käytä bussia

Pariisin metrolla pääsee nopeasti ja vaivattomasti joka paikkaan, mutta sieltä ei näe mitään. Bussi sopii turistille hyvin. Bussilinjoja on paljon. Monet bussit ajavat suosituimpien nähtävyyksien ohi. Vuoroväli on lyhyt, yleensä alle 10 minuuttia. Pysäkit kuulutetaan ja näytetään näytöllä. En edes hankkinut karttaa bussilinjoista. Kartta on jokaisella pysäkillä ja siitä löytää helposti tarvitsemansa linjan. Bussissa maksetaan samalla lipulla kuin metrossa. Kymmenen lipun carnet maksoi maaliskuussa 11,60 €. Busseissa on valvontakamerat. Siitä on tiedotus tarroilla bussien sisällä. Kerran pysäkillä seistessäni näin ranskalaisen lipuntarkastuksen. Kolme virkapukuihin pukeutunutta tarkastajaa meni pysäkille tulleeseen bussiin. Kaksi heistä tuli heti ulos ja meni ovien kohdalle vahtimaan, ettei kukaan karannut. Kolmas tarkasti matkustajien liput. Koko operaation ajan bussi seisoi vilkkaalla pysäkillä ja sen takana pysäkille pyrkivien bussien jono kasvoi. Bussi pääsi liikkeelle vasta, kun kolmaskin tarkastaja tuli ulos.

Kahvilla Pariisissa. 2. päivä 12.7.2010

Olin aiemmin katsellut Pariisia ylhäältä esimerkiksi Eiffel-tornista. Nyt päätin mennä Tour Montparnasseen, jossa en ollut käynyt. Hotellin edestä pääsin bussiin 94. Se on varsinainen näköalareitti: Madeleine, Place de Concorde, Seinen yli, Boulevard Saint-Germain, Boulevard Raspail, Rue de Rennes, suoraan Tour Montparnassen juurelle.

Tornitalon edessä olevan rakennuksen alakerroksissa on kauppakeskus. Tour Montparnassen näköalakerros on kerros 56. Hissi näytti, että noustiin 196 metriä. Nousu maksoi 10,50 €. Näköala on hyvä joka suuntaan. Ilma vain oli utuinen. Tulin ottaneeksi liikaa kuvia, niin kuin aina vastaavissa paikoissa. Tässä esimerkiksi yksi. Eiffel-tornin takana häämöttävät La Défensen pilvenpiirtäjät. Oikeassa reunassa näkyy Invalidikirkko.

Seuraava kohde oli Cimetière du Montparnasse, mutta ennen sinne menoa kiertelin Tourin ja hautausmaan eteläpuolella olevia katuja. Vastaan tuli katu, jonka nimikyltistä piti ottaa kuva. Kaikki Asterixin lukijat tietävät, miksi.

Ranskalaiset hautausmaat ovat aivan erilaisia kuin suomalaiset eli kivisempiä. Cimetière du Montparnassella oli karttoja, joista näkyy, minne kuuluisuuksia on haudattu. Etsin Sartren ja de Beauvoirin yhteishaudan. Se onkin aivan pohjoisen pääsisäänkäynnin vieressä. Hautakiven päällä olevat laput ovat bussi- ja metrolippuja.

Sitten taas kävelin, kohti Luxembourgin puistoa, mutta tarkoituksella mutkitellen. Puistossa oli paikallisia asukkaita syömässä eväitään. Palasin Boulevard du Montparnasselle ja kävin syömässä pizzan. Ruuan jälkeen jaksoin taas kävellä, lähdin kohti Saint-Germain-des-Prés -aukiota. Matkalla pysähdyin katselemaan yhden kiintestönvälittäjän ikkunaa. En ymmärrä, miten pariisilaiset hankkivat asuntonsa. Hinnat ovat todella korkeita. Ääriesimerkki: viiden (!) neliön ullakkohuone maksoi 65 000 €. Oli taas lämmin ja Saint-Germainissa löysin Les Deux Magots -kahvilasta vapaan pöydän ja söin jäätelöannoksen. Les Deux Magots on mainittu kaikissa opaskirjoissa entisten (ja nykyisten ?) intellektuellien paikkana. Kahvilaa vastapäätä on Pariisin vanhin kirkko Église Saint-Germain-des-Prés, jonka kävin katsastamassa.

Jalat alkoivat olla niin väsyneet, että menin elokuviin. Valitsin ennestään minulle tuntemattoman George Cukorin kuvan Holiday, pääosissa Katharine Hepburn ja Cary Grant. Teatteri oli Rue des Écolesilla. Elokuvan jälkeen kävelin Seinen rantaan Place Saint-Michelille, jossa on paljon kahviloita. Join yhden oluen. Sen jälkeen bussilla 27 Gare Saint-Lazareen ja hotelliin. Pienen jalkojen lepuutuksen jälkeen kävin vielä bulevardeilla syömässä salaattiannoksen.

(Melkein) yksin elokuvissa

Pariisissa kannattaa käydä elokuvissa. Tarjonta on laaja. Keskiviikkoisin ilmestyy lehti Pariscope, josta löytyy Pariisin kulttuuritarjonta. Lehden elokuvasivut ovat kattavat. Uutuuselokuvat arvostellaan ja muistakin kuvista on lyhyet kuvaukset. Suurin osa elokuvista on dubattu ranskaksi, mutta monet teatterit näyttävät tekstitettyjä versioita. Ne on merkitty v.o. (version original). Kyseisiä teattereita on varsinkin latinalaiskortteleissa. Lippuja myydään suomalaisesta oudolla tavalla. Lehdessä ilmoitettu aika ei ole elokuvan alkamisaika, vaan silloin alkaa lippujen myynti. Itse elokuva alkaa kymmenen - viisitoista minuuttia myöhemmin. Elokuvateatterissa on paikannäyttäjä, joka odottaa saavansa juomarahaa. Nyt, kun kävin katsomassa elokuvan Holiday, meitä katsojia oli lopulta noin 100-paikkaisessa teatterissa peräti viisi. Kukin sai istua, minne halusi, mutta paikannäyttäjä oli silti.

Kahvilla Pariisissa. 1. päivä 11.7.2010

Viime talvena (2010) töissä oli niin kiire, että alkoi tuntua siltä, että oli päästävä jonnekin pois. Sain järjestetyksi maaliskuussa muutaman vapaapäivän. Matkakohdetta ei tarvinnut miettiä - kun oli tarkoitus rentoutua, läksin tietysti Pariisiin. Tällä matkalla en kävisi Eiffel-tornissa, en Louvressa, en d'Orsayssa, en Pompidou-keskuksessa, minä vain nauttisin.

Lensin keskiviikkoaamuna Finnairin aamukoneella. Lentokentältä menin Roissybussilla keskustaan, vanhan oopperan luo. Matka kesti yli tunnin tietöiden vuoksi, mutta minullahan ei ollut kiire. Hotelli oli muutaman minuutin kävelymatkan päässä oopperalta vastapäätä Gare Saint-Lazareta. Olin varannut hotellin Hotel Londres & New York Arean kautta. Pariisissa on niin paljon hotelleja, että umpimähkään netistä valitsemalla valinta voisi mennä aivan pieleen. Hotellin sijainti oli loistava ja muutenkin se osoittautui olevan OK. Olin hotellissa aika aikaisin, mutta huoneeni oli valmiina. Se oli ylimmässä kerroksessa ja ikkunasta pilkisti Sacre Coeur.

Ensimmäisenä päivänä halusin uppoutua Pariisin ilmapiiriin. Se onnistuu vain kävelemällä. Jätin jopa kameran hotelliin, jotta se ei häiritsisi. Ensin hotellilta oopperalle. Sieltä etsin Indiana Caféta, jonka muistin aiemmilta käynneiltäni, mutta sitä ei enää ollutkaan Boulevard des Capucinesilla. Jatkoin siksakkia Palais Royalille ja Louvren läpi Seinen rantaan. Rantakatua pitkin, kunnes istuin katukahvilaan lähellä Pont Neufia. Tilasin leivän, kahvia ja mineraalivettä. Pariisissa leipä on patonkia, tämä oli ainakin 40 cm pitkä. Onneksi päällä oli juuston ja kinkun lisäksi tomaattia, muuten se olisi ollut liian kuiva syötäväksi.

Pont Neufia pitkin Île de Citélle. Sen vasemman rannan puoleista reunaa, turistikatuja vältellen, Notre Damen luo. Jostakin syystä en ollut koskaan käynyt Notre Damessa sisällä, vaikka olin esimerkiksi tehnyt turistikierroksen katedraalin kattoja pitkin. Kyseiselle kierrokselle oli nytkin pitkä jono, vaikka ei ollut varsinainen turistiaika. Menin siis sisälle, katselin suurta hienoa kirkkoa ja ihmettelin taas kerran, miten ihmiskunnalla on ollut aikaa ja varaa tehdä sellaisia rakennuksia, vaikka paljon muuta ihmisten elämään konkreettisemmin vaikuttavaa on jätetty tekemättä.

Notre Damen jälkeen Île Saint-Louis -saarelle ja siellä taas reunaa pitkin, eikä ruuhkaista keskimmäistä katua, jossa on vain turistirihkamakauppoja. Saarelta Boulevard Henri IV -katua Bastiljin aukiolle. Siellä kiersin aurinkoiselle puolelle - aurinko tosiaan paistoi. Istahdin juomaan lasin valkoviiniä ja nauttimaan tunnelmasta. Seurasin lämpötiloja ennen matkaani ja Pariisissa oli ollut kylmä. Nyt oli lämmintä ja kahviloiden ulkopöydät täyttyivät.

Bastiljista suoraa reittiä Rue de Rivolia ohi Louvren ja Tuileriesin puiston. Rue Royale -katua Madeleine-kirkolle. Kirkon aukion koilliskulmalla on uusi yksityinen taidemuseo Pinacothéque de Paris. Museo on niin uusi, ettei sitä ollut aiemmilla matkoillani. Siellä oli Edvard Munchin töiden näyttely, jonka kävin katsomassa. Museo on niin pieni, että näyttelyn jaksoi katsoa läpi ajatuksella.

Kello lähestyi kuutta ja minulla oli nälkä. Olin vielä suomalaisessa aikataulussa. Pariisissa oli liian aikaista syömiseen, useimmat varsinaiset ravintolat aukeavat illaksi vasta seitsemältä. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin ei-niin-hienon korttelibistron, josta sai ruokaa koko päivän. Tilasin päivän annoksen, joka ei ollut mikään varsinainen kulinaristinen nautinto.

Hämärtyi ja alkoi tulla pimeä. Mutkittelin sivukatuja pitkin Champs Élyséelle. Ensimmäinen ilta Pariisissa, silloin täytyy mennä Champs Élyséelle. Löysin paikan katukahvilasta, nyt jo sisältä, alkoi olla viileä, ja tilasin Kir Royalin.

Jatkoin vielä Champs Élyséetä riemukaarelle. Oli jo aivan pimeää. Siitä huolimatta kävelin Boulevard Haussmannia pitkin hotellille. Mittasin kartasta, että olin kävellyt vähintään 18 kilometriä.