Museo Cerralbo Madridissa

17. Cerralbon markiisi luovutti vuonna 1924 asuntonsa ja sinne keräämänsä kokoelmat Espanjan valtiolle. Ehtona oli, että talo huoneineen säilytettäisiin sellaisena kuin se oli luovutettaessa. Nykyisin talo on museona. Se on aivan Plaza de Españan lähellä.

Kuvassa on sisääntuloaulan portaikko. Jo siitä näkyy, että vaatimattomampiin rakennuksiin ja huoneistoihin tottuneesta Museo Cerralbo näyttää palatsilta. Hienot eri tyylein sisustetut huoneet seuraavat toisiaan, kolmessa kerroksessa. "Tavallisten" oleskelutilojen lisäksi museossa on mm. kirjasto, biljardihuone ja tutustumiskierroksen päätteeksi tanssisali. Kylpy- ja pukeutumishuoneetkin ovat upeita.

Markiisi oli keräilijä: kirjoja, aseita, astioita, veistoksia. Ja tauluja Tintorettosta El Grecoon. Suosittelen!

Kolme madridilaista kahvilaa

Kahvila Viena on aivan loistava paikka nauttia hyvä leivonnainen kahvin kanssa. Vaikka kahvilan nimi on Viena (Wien), niin ei kannata odottaa sisustukseltaan wieniläiskahvilaa. Kahvilan puolella on vain pari pöytää, takaosan baarissa muutama lisää. Tämän paikan valttina ovat leivokset ja muut herkut.

Delisco on Fuencarral-kadun varrella aika lähellä Gran Víaa. Pienen aukion laidoilla on Dunkin' Donuts ja Starbucks, mutta onpa niiden väliin mahtunut espanjalainen Deliscokin. Söin siellä parasta koskaan maistamaani suklaakakkua.

Café Comercial Glorieta de Bilbaon laidalla on yksi Madridin vanhimpia kahviloita, perustettu jo 1800-luvulla. Se tuo sisustukseltaan mieleen vanhat pariisilaiskahvilat. Pöydät tummaa puuta, katossa kristallikruunut. Seiniä kiertävät kirjahyllyt. Comercialissa tarjotaan lounasaikaan Madridin tyyliin kolmen ruokalajin menuita. Halvempi maksoi 10 euroa ja kalliimpi 15,50. Miljöö on hieno vaikka vain viinilasillisen tai kahvikupillisen taustaksi.

Goya ja Picasso Pradossa

Prado etukäteen ajan varanneiden sisäänkäynnin puolelta

Pradon vaihtuvissa näyttelyissä on tänä vuonna kaksi mielenkiintoista: 10 Picassoa Baselin taidemuseosta (14.9 saakka) ja Goya Madridissa (7.6 saakka). Pradon vaihtuviin näyttelyihin ei ole erillistä pääsylippua, vaan ne nähdäkseen pitää ostaa lippu, jolla näkee koko museon. Hinta on 14 euroa. Olen käynyt Pradossa aikaisemminkin ja se on valtava museo. Ei kannata edes yrittää katsoa kaikkea kerralla. Tällä kertaa keskityin kahteen edellä mainitsemaani näyttelyyn. Jono oli valtavan pitkä jo toukokuussa, mutta se veti yllättävän hyvin.

10 Picassoa Baselin taidemuseosta

Tämä on selvästi täky (niinkuin Prado tarvitsisi sellaista!). Näyttelyä mainostetaan paljon. Taulut on sijoitettu heti ensimmäiseen saliin sisäänkäynnin jälkeen. Taulut ovat keskellä salia omilla seinäkkeillään. Vertailukohtana on salin seinien vakiotaulut, jotka ovat Rubensia. Melkoinen ero. Kymmenen taulun joukossa on muutama erinomainen, esimerkiksi näyttelyn julisteeseen valittu Istuva harlekiini.

Goya Madridissa

Tämä oli minusta parempi näyttely. Se on sijoitettu Pradon vaihtuvien näyttelyiden saliin ja sisään pääsee vain tiettyinä aikoina, minun käydessäni puolen tunnin välein. Goya ei kiinnosta kävijöitä yhtä paljon kuin Picasso, joten ei ollut tungosta ja tauluja pystyi katselemaan kaikessa rauhassa. Näyttely on erinomaisesti suunniteltu. Taulut on ripustettu teemoittain (yhteiskuntaluokat, huvittelu, metsästys jne.). Näyttelyssä on muidenkin taiteilijoiden kuin Goyan töitä samoista teemoista ja samalta aikakaudelta. Eniten on kuitenkin Goyan maalauksia ja ne kyllä erottuvat muista. Hyvin suositeltava näyttely!

Dalí-näyttely Madridissa 19.5.2013

Madridin Reina Sofia -museossa avautui huhtikuun lopussa 2013 suuri Dalí-näyttely. Reina Sofiassa on muutenkin useita Dalín teoksia, mutta tähän näyttelyyn on koottu kaikki Dalín kuuluisimmat työt museoista ympäri maailmaa. Nähtävänä on esimerkiksi Muiston pysyvyys (miten pieni taulu se onkaan mitoiltaan!) ja Kansalaissodan ennakkoaavistus (Premonición de la guerra civil).

Dalín uran alkuajan töistä jotkut ovat kubistisia ja muistuttavat Picassoa. Näyttelyssä on myös aivan realistisia töitä, ja jos joku ei pidä Dalía suurena maalarina, niin jo noiden realististen töiden perusteella voisi muuttaa mielipidettään. Hienoimpia ovat kuitenkin surrealistiset maalaukset.

Näyttelyssä on myös grafiikkaa ja filmejä.

Olin Madridissa toukokuun alussa eli pian näyttelyn avautumisen jälkeen. Pääsin sisälle lähes jonottamatta (edelläni oli kymmenkunta näyttelyvierasta) iltapäivällä neljän maissa. Kun tulin pois museosta, jono oli valtavan pitkä ja kiersi ympäri Reina Sofian edessä olevaa aukiota. Satuin kerran kulkemaan museon ohi juuri näyttelyn avautuessa klo 10 ja silloinkin jono oli todella pitkä. Kesällä jonot oletettavasti vielä pitenevät.

Madrid: ympäristö 6.11.2010

Madridin lähellä on useita tutustumisen arvoisia kohteita. Ensimmäisellä matkallani kävin Toledossa. Silloin ei vielä ollut nopeaa junayhteyttä Madridin ja Toledon välillä. AVE-junia kulkee usein, matka kestää 30 minuuttia ja maksaa 10 €. Bussimatka kestää noin tunnin. Toledo on hieno historiallinen kohde.

Aranjuezissa on kaunis kuninkaallinen linna, joka on rakennettu alun perin 1500-luvulla ja uudelleen tulipalojen jälkeen 1600-luvulla. Nykyisin linna on hienossa kunnossa. Aranjuez on pieni kaupunki noin 50 kilometrin päässä Madridista. Sinnekin menin bussilla. Madridissa täytyy aina selvittää, miltä asemalta bussit lähtevät. Aranjueziin pääsee linja-autoasemalta Estación Sur.

Alcalá de Henares on viehättävä kaupunki 30 kilometriä Madridista. Bussit lähtevät asemalta Intercambiador de Avenida de América. Alcalá de Henares on vanha kaupunki, sen juuret ovat roomalaisajassa. Se on UNESCOn maailmanperintökohteita. Siellä kannattaa kävellä ja katsella. Keskusaukio on Plaza de Cervantes. Alcalá de Henares on Cervantesin syntymäpaikka. Yliopiston rakennukset ovat alun perin 1500- ja 1600- luvulta, mutta suurin osa niistä on jouduttu rakentamaan uudelleen Espanjan sisällissodan jälkeen.

El Escorialissa kävin tänä keväänä. El Escorial on valtavan suuri luostarirakennus 1500-luvulta. Sinne on haudattu Espanjan kuninkaallisia (suorastaan makaaberi on pikkuprinssien ja -prinsessojen hautaholvi), siellä on hieno taidekokoelma ja upea kirjasto. Kirjasto olikin vaikuttavin nähtävyys. Bussit El Escorialiin lähtevät asemalta Intercambiador de Moncloa. Espanjassa bussit ovat käsittämättömän halpoja. Matka El Escorialiin kesti noin tunnin hyvätasoisessa linja-autossa, joka pysähtyi matkalla vain muutaman kerran. Matka maksoi 3,35 euroa.

Ávila on jo vähän kauempana Madidista, noin 120 kilometrin päässä. Siellä kävin espanjalaisen ystäväni kanssa hänen autollaan. Ávilan huomattavin piirre on keskiaikainen muuri, joka ympäröi kaupungin vanhaa osaa. Kaupunkia pääsee katselemaan vastapäisen kukkulan rinteeltä ja sieltä näkee koko kiemurtelevan muurin. Muuri on kaikkine sakaroineen juuri sellainen kuin piirroksissa ja jopa sarjakuvissa vanhat linnoitusten ja kaupunkien muurit esitetään. Muurin sisäpuolella on taas historiasta kiinnostuneelle paljon katsottavaa, katedraalista alkaen, mutta kaupunki on muutenkin mukava ja vilkas. Jossakin kahvilassa kannattaa maistaa paikallista erikoisuutta, pientä leivonnaista nimeltä Yema de Santa Teresa.

Segovia olisi varmasti myös mielenkiintoinen, mutta siellä olen pistäytynyt tuttavieni kanssa vain yhtenä iltana. Silloin siellä oli menossa joku kansanjuhla ja kaikki paikat olivat täynnä väkeä. En oikein saanut kunnon käsitystä kaupungista.

Olen myös käynyt pienessä kylässä nimeltä Chinchón (50 km Madridista). Siellä ei ole paljon muuta kuin upea pyöreä Plaza Mayor, jota ympäröivissä kolmi- ja nelikerroksisissa taloissa on kahviloita ja ravintoloita. Aukiolla pidetään härkätaisteluja! Aukio olisi ollut hienon näköinen, mutta valitettavasti sitä käytetään pysäköintipaikkana. Kylä on hyvin mäkinen, ja jos kiipeää Plaza Mayorilta ylöspäin, aukeaa hieno näkymä ympäröivälle ylängölle:

Chinchóniin pääsee bussilla vähän vaikeasti löydettävästä paikasta Avenida del Mediterráneolta läheltä metroasemaa Conde de Casal.

Madrid: pari yksityiskohtaa 19.10.2010

Yllättävä nähtävyys Madridissa on egyptiläinen temppeli Templo de Debod. Sen on lahjoittanut Egyptin valtio kiitokseksi Espanjalta saadusta tuesta Assuanin padon rakentamisen yhteydessä. Temppeli on lähellä Plaza de Españaa.

Madridiin haettiin vuoden 2016 olympialaisia, vaikka Madrid oli hävinnyt haussa jo aikaisemmin ja vaikka sivustakatsojasta tuntui selvältä, että Lontoon 2012 jälkeen olympialaisia ei anneta Eurooppaan.

Madridia on viime vuosina rakennettu, korjattu ja siistitty. Osa siistimisinnosta johtuu varmaan olympialaisten hakemisesta. Kaupunkia on yritetty tehdä viihtyisämmäksi esimerkiksi istuttamalla katujen varsille paljon puita. Manzanares-joen rannat ovat olleet lähes käyttämättömiä, suorastaan epämääräisen näköisiä alueita. Joen rantoja rakennetaan nyt virkistyskäyttöön. Tämä kuva on läheltä Puente de Segoviaa:

Kun kävelee kaupungilla, tulee jano. Tavanomaisten oluen tai valkoviinin ja kivennäisveden sijasta voi tilata tinto de veranon. Siinä on puolet punaviiniä ja puolet sitruunasoodan tapaista, mutta maultaan laimeampaa virvoitusjuomaa.

Madrid: mitä muuta ? 17.10.2010

Mitä muuta Madridissa kuin kuvataidetta ja jalkapalloa? Madrid on suurkaupunki, siellä on kaikkea. Jokainen valitsee kohteet kiinnostuksensa mukaisesti. Minä pidän tauluista ja jalkapallosta. Pidän myös elokuvista. Espanjassa elokuvat dubataan, mutta Madridissa on muutama teatteri, jotka näyttävät vain tekstitettyjä elokuvia. Aivan keskustassa Plaza de Jacinto Benaventella on yhdeksän salin Yelmo Cines Ideal (liput 8 €), Plaza de Españan ympäristössä on pari teatteria ja vähän kauempana Bravo Murillo -kadulla Cines Verdi (5 salia, liput 7,50 €). Maanantaisin liput ovat halvempia.

Internetin lisäksi elokuvateattereiden ohjelmisto löytyy Guía del Ocio -lehdestä. Lehti ilmestyy perjantaisin ja siinä on kaikki Madridin tapahtumat: elokuvat, teatteri, tanssi, konsertit, näyttelyt, myös ravintolat. Lehti on tietysti myös netissä.

Madridissa on ravintoloita, kahviloita ja baareja joka puolella, jokaisessa kadunkulmassa, jokaisella kadulla. Olen aina mennyt syömään johonkin eteeni osuneeseen ravintolaan, en ole tullut valinneeksi mitään suosikkipaikkaa. Lounasaikaan saa noin kymmenellä eurolla hyvän menun: alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, vesi tai viini (joskus molemmat, joskus lisäksi kahvi). Ruuat saa valita muutamasta vaihtoehdosta. Usein ravintolassa on kadulta katsottuna vain baari, joka on auki koko päivän, ja sali, kuten espanjalaiset sanovat, on taaempana, vähän piilossa, ja se on auki vain ruoka-aikoina. Ruoka-ajat ovatkin kovin erilaiset kuin Suomessa, kuten kaikki varmaan tietävät. Lounasta syödään noin kahdelta ja illallinen todella vasta reilusti yhdeksän jälkeen. Olen ollut muutaman kerran syömässä madridilaisten tuttavien kotona. Eräänkin kerran kutsu oli yhdeksäksi. Ensin jutusteltiin ja syömään päästiin kymmenen jälkeen.

Tapakset ovat kuuluisia. Ne ovat aika kalliita, ja parhaat olen saanut silloin, kun olen syönyt espanjalaisten kanssa. He tietävät, mitä tilata.

Iso osa matkojen viehätystä on istuskelussa katukahviloissa. Siinä voi tarkkailla elämää ympärillään ja lepuuttaa jalkojaan. Madridin viehättävin aukio istuskeluun on Plaza de Santa Ana. Pidän myös kuninkaanlinnan edessä olevan Plaza de Orienten oopperan puoleisen sivustan rauhallisista kahviloista. Plaza Mayorin ravintolat ja kahvilat ovat turistipaikkoja ja hinnatkin ovat sen mukaiset, samoin palvelu. En suosittele. Jos haluaa käydä madridilaisten omissa paikoissa, esimerkiksi Puerta de Toledon ympäristö on sopiva. Sieltä on vain noin kymmenen minuutin kävelymatka Plaza Mayorille. Mukavia pikku aukioita ja kahviloita löytää, kun vain kävelee ja katselee.

Kävelee ja katselee. Sitä pitää tehdä. Muuten ei näe mitään, eikä pääse sisälle kaupungin ilmapiiriin. Metrolla voi siirtyä nopeasti paikasta toiseen, mutta jos ei ole kiire, kannattaa kokeilla bussia. Esimerkiksi linjat Circular C1 (myötäpäivään) ja Circular C2 (vastapäivään) kulkevat monien kiinnostavien kohteiden ohi ja sopivat vaikka näköalareiteiksi.

Olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani sanonut, että en osaa antaa vihjeitä ostosten tekoon, koska inhoan shoppailua. Tässä kuitenkin pieni yritys. El Corte Inglés -tavarataloja on useita. Solilla on yksi, toinen iso on Calle de la Princesalla, lähellä metroasemaa Argüelles. Ostan aina Madridissa ollessani kenkiä, koska sieltä löytää numeron 35 kenkiä, toisin kuin Suomesta. Kadulla Calle de Marqués Urquijo on spesiaalikauppoja niille, joiden kengännumero on pienempi kuin 35. Kauppa, jossa käyn aina, on kirjakauppa fnac lähellä Solia. Turrónin ostoon madridilaiset suosittelevat Casa Miraa, Carrera de San Jerónimo 30. Turrón on espanjalainen makeinen, jonka ainesosia ovat mantelit (tai muut pähkinät), sokeri, hunaja ja kananmuna.

Madrid: taidetta ja jalkapalloa (osa 4) 2.10.2010

Real Madridin ottelua en ole käynyt katsomassa. En ole sattunut olemaan Madridissa kotiottelun aikaan ja epäilen, että otteluun olisi vaikea saada lippua. Viime keväänä kävin tutustumassa seuran stadioniin Estadio Santiago Bernabeu.

Santiago Bernabeu on vielä suurempi kuin Atlético de Madridin Vicente Calderón. Katsojia mahtuu 70 000. Tutustumiskierros maksoi 15 €. Sen alku oli huonosti järjestetty. Vain yksi lippuluukku oli auki, jono oli pitkä ja jonotus kesti puolisen tuntia (lipun olisi voinut ostaa etukäteen netistä). Varsinaiseen turistiakaan lippuluukkuja täytyy olla enemmän. Seuraava tulppa oli sisäänkäynnissä, jossa oli ensin turvatarkastus ja sen jälkeen jonotus hissiin. Kävijät vietiin ensimmäiseksi mahdollisimman ylös katsomoon, josta oli hieno näkymä kentälle.

Sieltä pääsi eteenpäin jonottamalla taas hissiin, joka vei alaspäin näyttelytilaan. Kierroksen alun ajatus on hyvä, mutta toteutus johti moninkertaiseen jonottamiseen. Kun lopulta pääsi näyttelytilaan, eräänlaiseen Real Madridin museoon, sai kierrellä ja katsella omaan tahtiinsa ilman tungosta. Vaikka paikalla oli monta bussilastillista esim. koululaisia, tutustumiskierroksella ei ollut ahdasta alun jälkeen. Näyttelyssä oli esillä palkintopokaaleja, pelaajien saamia palkintoja ym. ja siellä valotettiin seuran historiaa. Jalkapallon lisäksi käsiteltiin Real Madridin koripallosaavutuksia. Koripallo on Espanjassa hyvin suosittua. Jalkapallo on tietysti ykkönen, mutta sitten tulevat pyöräily ja koripallo.

Näyttelystä opin, että Ferenc Puskás jo aikanaan pelasi Real Madidissa (siis 50- ja 60-luvulla). Seuran palkintokokoelmat olivat vaikuttavia.

Museo-osan jälkeen kierros jatkui tutustumisella kenttään. Jatkokierros oli hyvin organisoitu ja viitoitettu. Katsomoon pääsi useasta kohdasta. Vierailijajoukkueen vaihtopelaajien ja valmentajien istuimia pääsi kokeilemaan (ne näkyvät stadionin yleiskuvassa edellä). Vierasjoukkueen pukuhuoneeseen pääsi myös, samoin lehdistöhuoneeseen. Kierros päättyi fanituotekauppaan.

Madrid: taidetta ja jalkapalloa (osa 3) 1.10.2010

Vanhojen suurseurojen Real Madridin ja Atlético de Madridin lisäksi La Ligassa pelaa kolmaskin madridilainen joukkue eli Getafe. Getafe on kaupunki Madridin itsehallintoalueella, mutta käytännössä se on Madridin eteläinen esikaupunki. Madridissa on metro ja siihen yhdistyvä MetroSur, jolla pääsee Getafeen. Jalkapallostadion on metroaseman Los Espartales vieressä.

Toukokuussa 2007 olin katsomassa, kun Getafe pelasi Barcelonaa vastaan Espanjan cupin (la Copa del Rey) välierässä. Barcelona oli voittanut ensimmäisen osaottelun ja oli tietysti ennakkosuosikki. Mutta Getafe voitti 4 - 0! Barcelonalla oli kentällä Ronaldinho, Puyol ja kumppanit. Messi oli jo silloin Barcelonassa, mutta ei pelannut tuossa ottelussa. Katsomossa oli meteliä ja tunnelmaa. Korvatulpat olisivat olleet tarpeen. Loppuottelussa Getafe hävisi Sevillalle, mutta pääsy cupin finaaliin oli saavutus.

Getafe nousi La Ligaan kauden 2003/2004 päätteeksi. Viime kaudella (2009/2010) sen sijoitus oli kuudes eli parempi kuin esimerkiksi Atlético de Madridin, joka oli yhdeksäs. Nykyisellä nimellä seura on ollut olemassa vuodesta 1983, mutta sillä on historiaa jo 70-luvulta.

Atlético de Madridin stadion Vicente Calderón on Manzanares-joen rannalla, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Puerta de Toledosta. Stadionin katsomon alta kulkee katu, Avenida de Manzanares. Vicente Calderón on suuri stadion. Sinne mahtuu 54 800 katsojaa. Tämän vuoden toukokuussa katsoin siellä La Ligan ottelun Atlético de Madrid - Valladolid, joka päättyi Atléticon voittoon 3 - 1. Ostin halvimman lipun, joka sekin maksoi 30 €. Lippu oli päädyn yläkatsomoon. Sieltä näki hienosti ja muuten olisi ollut mukavaa, mutta tämän vuoden toukokuussa Madridissa oli kylmä. Siellä oli kylmempää kuin Helsingissä. Minulla oli päällä melkein kaikki mukana olleet vaatteeni - villapuseroa myöten, mutta silti palelsi. Joka tapauksessa näin Diego Forlánin pelaavan. Hänethän valittiin sittemmin kesän 2010 MM-kisojen parhaaksi pelaajaksi.

Madrid: taidetta ja jalkapalloa (osa 2) 25.9.2010

Suurten taidemuseoiden lisäksi Madridissa on paljon pieniä tai tuntemattomampia, mutta katsomisen arvoisia kohteita. Ermita de San Antonio de la Floridan kupolissa on valtava Goyan fresko. Siitä näkee, että Goya oli impressionisti ennen impressionismia.

Real Academia de Bellas Artes de San Fernando sopii vanhasta taiteesta pitäville. Siellä on espanjalaista, italialaista ja flaamilaista taidetta, Goyan, Riberan, Rubensin ym. töitä. Minusta hienoin oli Zurbaránin los Frailes Mercedarios.

Kulttuurikeskuksessa Conde Duque on Madridin kaupungin nykytaiteen museo, joka esittelee madridilaisten taiteilijoiden teoksia. Kulttuurikeskus on tehty vanhaan kasarmiin.

Palacio de Cristal Retiron puistossa toimii nykytaiteen näyttelytilana. Lasipalatsi on aikanaan rakennettu Lontoon Crystal Palacen mallin mukaan.

Paseo de Castellanan ympäristössä, lähellä Glorieta Emilio Castelaria on patsaiden ulkoilmamuseo Museo de Escultura al Aire Libre. Patsasnäyttelyitä on muuallakin. Tämä, ja muita vastaavia, oli Retiron luoteisen sisäänkäynnin luona:

Tekijä on espanjalainen, nimeä en tullut kirjoittaneeksi muistiin. Näen patsaassa vaikutteita sekä Picassolta että Mirólta.

Madrid: taidetta ja jalkapalloa 18.9.2010

Espanjan kulttuuri on kuvallista. Johtuneeko voimakkaasta valosta ja kirkkaista väreistä. Vaikka Madridissa rakennukset ovat ruskeita, punaruskeita, ruskehtavia, vaikutelma on värikäs. Mikään muu maa ei ole tuottanut sellaista määrää suuria taiteilijoita. Picasso, Dalí, Miró, Goya, Velázquez, Zurbaran...

Madridissa on hienoja taidemuseoita. Kuuluisin on tietysti Prado. Pradoon on turistiaikana valtavat jonot. Olen käynyt Pradossa kerran, ja silloinkin valitsin tarkoin, mitä kävin katsomassa. Espanjalaisissa museoissa on yleensä hyvät kartat, niin Pradossakin. Ensin kävin katsomassa Goyan teokset. Minuun tekivät suuren vaikutuksen hänen 'mustat maalauksensa', joiden olemassaolosta en tiennyt etukäteen mitään. Sitten katsoin muut espanjalaisen taiteen osastot. Velázquezin Las Meninas piti tietysti nähdä, kun kerran Pradossa olin. Pradon sisäänkäyntiä katselee Goya.

Koska pidän enemmän modernista kuin klassisesta taiteesta, pidän myös enemmän Centro de Arte Reina Sofiasta kuin Pradosta. Picasson Guernicaa voi katsoa jokaisella Madridin käynnillä. Reina Sofiassa on Dalínkin töitä monta. Niitä ei monessa museossa näe. Reina Sofiassa koin ensimmäisen kerran, että sisään tulijoiden laukut läpivalaistiin. Nykyäänhän se on tavallinen käytäntö muuallakin.

Kolmas Madridin museokadun, Paseo del Pradon, suurista museoista on Museo Thyssen-Bornemisza. Se on pienempi, ei kuitenkaan pieni, ja katsottavissa lähes yhdellä käyntikerralla. Siellä on myös vaihtuvia näyttelyitä, kuten Reina Sofiassa, mutta ne ovat yleensä tungokseen asti täynnä kävijöitä.

Reina Sofialta Museo Thysseniin päin on muutaman vuoden ajan ollut näyttelytila Caixa Forum. Se on pankin ylläpitämä - ja ilmainen (ei ole enää ilmainen; lisäys 2014). Siellä on vaihtuvia näyttelyitä, tämän vuoden toukokuussa kolme: Miguel Barceló, valokuvia miestensä pahoinpitelemistä naisista (järkyttäviä) ja turkkilaista nykytaidetta. Caixa Forum on jo rakennuksenakin kiinnostava.

Toissa vuonna mennessäni Caixa Forumiin huomasin, että rakennuksen ympärillä oli monta 'gorillaa', henkivartijaa, tummat puvut päällä ja nappikuulokkeet korvissa. Kun tulin ulos näyttelystä, gorillat olivat lisääntyneet ja rakennuksen edessä seisoskeli ihmisiä. Arvelin, että kohta tapahtuu jotain ja jäin odottelemaan. Rakennuksen edustan piha-aukio tyhjennettiin ja ihmisiä kerääntyi reunoille lisää. Jonkin ajan kuluttua saapui autosaattue ja yksi autoista ajoi pihalle. Siitä astuivat ulos prinssi Felipe ja prinsessa Letizia. Tosin, kun en lue naistenlehtiä, en ollut varma ja varmistin tämän vieressäni seisoneelta espanjalaispariskunnalta. He olivat aivan innoissaan. Felipe ja Letizia vilkuttivat ihmisille, saivat suosionosoitukset ja menivät sisälle.

Minulla on ollut kummallinen tuuri kuninkaallisten suhteen, varsinkin kun en ole heistä kiinnostunut. Felipen ja Letizian lisäksi olen nähnyt prinsessa Dianan ja molemmat pikkuprinssit. Olin Lontoossa katsomassa Riverdance-musikaalia ja Diana ja pojat olivat samassa näytöksessä. Näytöksen päätyttyä jäin ystävieni kanssa teatterin ulkopuolelle odottamaan ja näimme, kun Diana, William ja Harry tulivat ulos, vilkuttivat yleisölle ja menivät limusiiniin.

Toinen suositeltava ilmainen näyttely on Museo Thyssenin sivupiste lähellä oopperaa, Fundación Caja Madrid (taas pankki, ainakin joillakin espanjalaisilla pankeilla taitaa mennä hyvin). Siellä on yleensä Museo Thyssenin vaihtuvaan näyttelyyn liittyviä teoksia, esimerkiksi viime keväänä Claude Monetin maalauksia otsikolla Monet y la Abstracción.

Erittäin viehättävä taidemuseo on Museo Sorolla. Se on taiteilija Joaquín Sorollan kotimuseo. Astuessani yhteen näyttelyhuoneista luulin näkeväni Edelfeltin taulun. Se oli kuitenkin Sorollan. Näyttelyteksteistä selvisi, että Sorolla oli saanut Pariisissa vaikutteita pohjoismaalaisten taiteilijoiden valon käsittelystä. Ainakin hän oli nähnyt Edelfeltin töitä!