keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Taidematka Osloon

Ooppera kuvattuna Munch-museosta


Oslo on nykyisin hyvä kohde kuvataiteen ystävälle. Aloitin museovierailut uudesta vuonna 2021
Munch-museo
auenneesta Munch-museosta. Se esittelee nimensä mukaisesti Edvard Munchin tuotantoa, jota riittääkin moneen kerrokseen. Joitakin aiheita Munch työsti vuosikausia ja teki niistä erilaisia versioita. Kuuluisasta Huudosta museossa on kolme eri versiota, joista nähtävillä on kerrallaan yksi. Käyntini aikana esillä oli mustavalkoinen litografia. Pysyvän näyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyitä. Edvard Munch Horizons esitteli Munchin aikakauden eurooppalaisia taidevirtauksia. Näyttelyssä oli yksi Gallen Kallelan maalaus. Museon arkkitehtuuri on varsin erikoinen. Ylhäältä on hienot näkymät kaupungille.

Seuraavana päivänä menin Kansallismuseoon, joka on siis taidemuseo. Myös sen rakennus on uusi, vuodelta 2022. Ensimmäisessä kerroksessa on muotoilua antiikista nykyaikaan, veistoksia ja arkkitehtuuria. Minä keskityin toisen kerroksen kuvataiteeseen (1500-luvulta nykyaikaan). Pääpaino on luonnollisesti norjalaisessa taiteessa, mutta tunnettujen kansainvälisten taiteilijoiden teoksia on myös El Grecosta van Goghiin ja impressionisteihin. Museo on niin suuri, että sen kahden siiven välissä oleva kahvila oli todella tarpeellinen. Kolmannessa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Saamelaistaiteilija ja luontoaktivisti Britta Marakatt-Labba oli minulle uusi tuttavuus. Hänen teoksensa ovat hienoja, kantaaottavia ja vahvoja. Toisen vaihtuvan näyttelyn taiteilija olikin sitten tutumpi eli Mark Rothko. Hyvä näyttely sekin.

Kansallismuseossakin on Munchin maalauksia kahdessa huoneessa. Kuuluisimmat teokset on koottu yhteen huoneeseen. Joukossa on versiot Huudosta, Madonnasta ja Tytöistä sillalla. Huoneessa oli vain yksi oviaukko. Sen luona seisoi vartija. Toinen vartija seisoi Huudon vieressä. Ilmeisesti Norjassa ei haluta, että Munchin tauluja toista kertaa varastetaan.
Kansallismuseo
Nykytaidetta on Kansallismuseossakin, mutta Astrup Fearnley Museum keskittyy pelkästään siihen, ja nimenomaan kansainväliseen nykytaiteeseen. Esillä olleiden teosten taiteilijoista minulle oli ennestään tuttu vain Jeff Koons. Hyvin mielenkiintoinen näyttely oli tässäkin museossa. Ja moderni museorakennus oli taas aika erikoinen. Kävelymatka Kansallismuseosta Astrup Fearnley Museumiin kulki pitkin hienoa Strandpromenaden-rantakatua.
Astrup Fearnley
Taidematkalla Oslossa piti tietysti käydä Vigelandsparkenissa eli kuvanveistäjä Gustav Vigelandin patsaspuistossa. Valokuvaustaitoni eivät riittäneet minkäänlaisiin kokonaiskuviin, mutta oheisessa kuvassa on ihmiselämän vaiheita kuvaava monoliitti, yksi puiston tunnetuimmista teoksista. Ennen kuin monoliitille saakka päästään kuljetaan puiston portilta puistokatua pitkin ja sen jälkeen yli sillan, jonka kaiteilla on patsaita (Wikipedian mukaan 58) ja ohi suihkulähteen (lisää patsaita). Monoliitilta matka jatkuu kohti Elämänpyörää, joka häämöttää kaukana oikeanpuoleisen kuvan patsaan takana. Vigelandsparken on mittasuhteiltaan hämmästyttävä. 
Oslossa on tietysti paljon muutakin katsottavaa, esimerkiksi Henrik Ibsenin kotimuseo. Oopperatalon tietävät varmaan kaikki. Minäkin kävin kävelemässä sen valkealla katolla. Matkani oli lyhyt ja ilma oli sateinen, joten kannatti ostaa 72 tunnin Oslo Pass, jolla pääsi museoihin ja sai käyttää julkista liikennettä ilmaiseksi. Kuljin raitiovaunuilla, joilla näki mukavasti kaupunkia vähän keskustaa laajemmin. Paikallisista leivonnaisista maistoin kanelipullaa (pullat ja kahvikupit olivat isoja). Ravintoloista voin suositella Celsiusta, vanhassa talossa olevaa paikkaa, jonka ulkoterassilla olisi ollut mukava istuskella, jos sää olisi ollut parempi. Sisälläkin oli ihan viihtyisää.
Ooppera




Celsius

perjantai 7. huhtikuuta 2023

Suureellinen Sevilla

Katedraali

 
Otsikon sana suureellinen viittaa Sevillan tärkeimpien turistinähtävyyksien kokoon. Itse kaupunki on vilkas ja eloisa. Keskustassa on ravintoloita ja kahviloita vieri vieressä. Vanhan kaupungin kapeilla ja kiemuraisilla kaduilla menettää helposti suuntavaistonsa. Guadalquivirjoen rannalla tuulenhenkäys saattaa helpottaa päivän kuumuutta, ja illalla ranta kylpee romanttisessa valaistuksessa.

Sevillan katedraali valmistui vuonna 1507. Sitä rakennettiin noin sata vuotta paikalle, jossa aiemmin sijaitsi moskeija. Moskeijasta on joitakin osia tallella katedraaliin sulautettuna. Katedraali on yksi maailman suurimmista kirkoista. Turisti voi vain ihmetellä, mihin ihmiskunta noina aikoina käytti energiaansa ja varojaan. Ostamassani opaskirjassa kerrotaan, että rakentamisesta vastannut korkea kirkonmies sanoi: "rakennamme niin suuren kirkon, että ne jotka näkevät sen valmiina pitävät meitä hulluina". Komea nähtävyyshän katedraali on. Sitä käytetään myös alkuperäiseen tarkoitukseensa. Katedraalissa on Kristoffer Kolumbuksen hauta.

Katedraalin kellotorni, Giralda, oli alun perin moskeijan minareetti. Se on peräisin 1100-luvun lopulta. Kellot sisältävä ylin osa on rakennettu 1500-luvulla. Giraldasta on komeat näkymät kaupunkiin ja sen ympäristöön. Torni on sen verran korkea, että huonokuntoisen ei kannata sinne kiivetä.

Alcázar on kuninkaallinen palatsi, jota Espanjan kuninkaalliset käyttävät vieläkin. Heille varattuja osia lukuun ottamatta Alcázaria pääsee katsomaan. Sen rakennuttivat alun perin maurit 900-luvulta alkaen, ja sitä on laajennettu moneen kertaan. Goottilaistyylinen lisäys poikkeaa selvästi alkuperäisestä islamilaisesta koristeellisuudesta. Palatsi on niin suuri, että siellä kierrellessä löytyy koko ajan uusia ja uusia toinen toistaan hienompia huoneita ja sisäpihoja. Olin Sevillassa maaliskuussa ja silloinkin Alcázarissa oli niin paljon vierailijoita, että oli lähes mahdotonta ottaa kuvia, joihin ei olisi tullut ihmisiä (kuvat alla). Lippu Alcázariin kannattaa ostaa netistä etukäteen, jotta ei tarvitse jonottaa lippuluukulla. Sisäänpääsyjonoon joutuu kuitenkin.

Seuraava mitoiltaan mahtipontinen kohde on Plaza de España. Aukio ja sitä reunustava puoliympyrän muotoinen rakennus rakennettiin vuoden 1929 iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä varten. Aukiota reunustavat kanaalit ja sen keskellä on suihkulähde. Rakennuksessa on nykyisin Espanjan hallinnon tiloja ja sotilasmuseo.

Taidemuseo El Museo de Bellas Artes on ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Museo on entisessä luostarissa ja jo itse rakennus on mielenkiintoinen. Museo keskittyy espanjalaiseen ja paikalliseen taiteeseen keskiajalta 1900-luvulle. Omat salinsa on Murillolla ja Zurbaránilla. Huomasin myös yhden El Grecon ja Goyan. Museossa oli yllättävän vähän kävijöitä muihin nähtävyyksiin verrattuna. Sisäänpääsy on ilmainen.

Jotain nykyaikaisempaa ovat "Sevillan sienet" eli Metropol Parasol. 26 metriä korkeita puurakenteita on alettu kutsua sieniksi. Niiden alla on mm. arkeologinen museo.

Sevillassa on lyhyin näkemäni raitiotielinja, alle 2 kilometriä, ja siis tosiaan vain yksi linja. Ratiotiessä ei ole ajolankoja, vaan vaunut ladataan pysäkeillä.

Valitsemani hotelli Legado Alcázar oli täysosuma. Se sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, muutaman minuutin kävelymatkan päässä Alcázarista ja katedraalista. Keskeisestä sijainnista huolimatta hotelli on hyvin hiljainen. Se on pienen sivukadun päässä, eikä liikenteestä tai ravintoloista ole häiriöitä. Hotelli on pieni, ja sen henkilökunta on erittäin ystävällistä. Huoneeni ikkunasta oli näkymä puistoon.

Katedraali

Katedraali

Kolumbuksen hauta

Giralda


Maisema Giraldasta katedraalin yli kaupungille


Alcázar

Alcázar

Plaza de España

Yksi taidemuseon sisäpihoista

Raitiovaunu

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Hanau, Mainz ja Wiesbaden

Frankfurtin ympäristössä on pikkukaupunkeja, joihin pääsee helposti paikallisjunilla. Tämänvuotinen yhdeksän euron lippu paikallisliikenteeseen teki kulkemisen tavallistakin helpommaksi.

Hanau

Hanau on noin sadantuhannen asukkaan kaupunki alle puolen tunnin junamatkan päässä Frankfurtista. Se sopii hyvin puolen päivän matkakohteeksi. Hanausta olivat kotoisin satuja keränneet Grimmin veljekset. Heidän patsaansa on torilla kaupungintalon edustalla. Hanaussa on kymmenkunta patsasta Grimmin satujen hahmoista. Niitä bongaamalla tulee kiertäneeksi kaupungin keskustan. Hanaussa söin yhden matkani jäätelöannoksista. Saksassa saa herkullisia jäätelöannoksia mistä tahansa pikkupaikasta, toisin kuin Suomessa.

Punahilkka ja Lumikki.


Mainz

Junamatka Frankfurtista Mainziin kestää noin 40 minuuttia. Samaan matkaan kannattaa yhdistää käynti Wiesbadenissa. Mainz ja Wiesbaden ovat lähekkäin Reinin vastakkaisilla rannoilla. Kaupungista toiseen pääsee helpoiten bussilla.

Olin Mainzissa perjantaina ja ainakin silloin keskustassa tuomiokirkon ympärillä oli vilkas tori, jossa myytiin lähinnä hedelmiä ja vihanneksia. Torin reunoilla oli kauniita taloja kuten kuvasta näkyy. Mainzin tärkein turistikohde on Gutenberg-museo. Gutenberg asui lähes koko elämänsä ajan Mainzissa. Museo keskittyy kirjapainotaidon kehittymisen esittelyyn. Erilaisten painokoneiden lisäksi siellä on näytteillä arvokkaita vanhoja kirjoja, merkittävimpänä Gutenbergin painama Raamattu. Saksalaisten pikkukaupunkien tapaan Mainzin vanha keskusta on kävelyaluetta.

Gutenberg-museo



Wiesbaden

Wiesbaden on nimensä mukaisesti kylpyläkaupunki. Käyntipäivänä siellä sattui olemaan kyläjuhla vanhan kylpylän ympäristössä. Katuja oli suljettu kävelyalueeksi, lapsille oli huvipuistolaitteita ja kaikille oli ruoka- ja juomakojuja. Kuvia tulin ottaneeksi kovin vähän. Lähellä vanhaa kylpylää on kaivo, jossa pääsee kokeilemaan, millaista vettä maan alta nousee. Vesi on yllättävän kuumaa, kannattaa koettaa varovasti. Ei ole ihme, että Wiebadenista tuli kylpyläkaupunki jo keskiajan lopulla. Alapuolella olevassa kuvassa on Wiesbadenin kaupungintalo. Televisiosarjaa Syyttäjä katsoneet tunnistanevat rakennuksen.


keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Frankfurt on ihan hyvä kaupunkikohde

 
Kun lopulta pitkästä aikaa uskalsin matkustaa, valitsin kohteeksi Frankfurtin. Se ei ehkä tule ensimmäiseksi mieleen, mutta se sopii hyvin muutaman päivän matkakohteeksi. Tänä vuonna Saksan kesätarjous eli yhdeksän euron lippu teki halvaksi (lähes ilmaiseksi) kulkemisen Frankfurtissa ja sen ympäristössä. Yhdeksän euron lippu on voimassa kuukauden, ja sillä saa matkustaa koko Saksan alueella paikallisliikenteessä. Ostin lipun heti lentokentältä. Kerran se tarkastettiin.

Yläpuolella oleva kuva on näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Scandic Hotel Museumsufer on suositeltavissa paitsi näköalan myös erinomaisen aamiaisen ja sijainnin vuoksi. Hotelli on lähellä päärautatieasemaa, asemalta joelle päin eli aseman rauhallisella puolella.

Frankfurtissa on paljon erilaisia museoita. Kävin vain Goethe Hausessa ja Nykytaiteen museossa (Museum MMK für Moderne Kunst). Nykytaiteen museossa oli laaja Marcel Duchampin näyttely, joka on auki 3.10.22 saakka. Kuvataiteesta kiinnostuneelle Frankfurtissa on myös Taidehalli (Kunsthalle), jossa olen joskus aikaisemmin käynyt, mutta tällä kertaa sen näyttely ei kiinnostanut. Goethe Haus on kirjailija J W Goethen kotitalo. Se on kohde kirjallisuuden ja vanhojen talojen ystäville.

Frankfurtin keskipiste on kauniiden talojen ympäröimä Römer-aukio. Talot on rakennettu toisessa maailmansodassa tuhoutuneiden alkuperäisten näköisiksi. Aukion ympärillä on useita ravintoloita, jotka vaikuttavat turisteille tarkoitetuilta, mutta kyllä niissä kesäkuussa oli paljon paikallisiakin. Kävin kahdessa ja molemmissa ruoka oli erinomaista. Minun suosikkiravintolani Frankfurtissa on Metropol am Dom. Se on lähellä Römeriä, mutta kuitenkin hieman sivussa, joten turisti ei välttämättä sinne eksy. Metropol näyttää kadulta päin tylsältä (kuva alla), mutta sen takana on viehättävä terassi.

Jos haluaa hyvää kahvia ja sen kanssa jotain makeaa, kannattaa mennä wieniläistyyppiseen kahvilaan Kaffeehaus Goldene Waage aivan tuomiokirkon kupeella. Söin siellä parasta vadelmapäällysteistä suklaakakkua ikinä! Lähellä on myös Frankfurtin parasta kahvia mainostava Café Hoppenworth & Ploch Altstadt. Siellä myytiin illalla kahvia luukusta (kuva alla). Kahvi oli oikeasti hyvää.

Goethe Haus

Römer

Metropol am Dom


Hoppenworth & Ploch

Näkymä kävelysillalta kaupunkiin

Mainjoki

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Malmö Kööpenhaminasta

Kööpenhaminasta on helppo pistäytyä Malmössä. Päärautatieasemalta pääsee junaan, joka ajaa lentokentän kautta Juutinrauman siltaa pitkin Malmöön noin puolessa tunnissa. Junassa siltaa ei tietenkään näe ja menomatkalla sää oli pilvinen, joten junasta näki vain harmaata merta ja taivasta.

Kun lähestyttiin ensimmäistä Ruotsin puoleista asemaa, junassa kuulutettiin, että passi tai henkilöllisyystodistus pitäisi ottaa valmiiksi esille rajatarkastusta varten. Juna seisoi asemalla muutaman minuutin, mutta ainakaan sitä vaunua ei tarkastettu, jossa istuin.

Jäin Malmössä junasta uudella asemalla nimeltä Triangeln. Siitä historiallista keskustaa kohti kävellessä näki myös uudempaa kaupunkia. Vanha keskusta on kanavien ympäröimä. Vanhimmat rakennukset ovat 1300-luvulta, mutta useammat 1500-luvulta, esimerkiksi koristeellinen kaupungintalo. En käynyt missään museossa, vaan käytin muutaman tunnin kävelemiseen, kahviloissa istuskeluun ja syömiseen.

Suurtorin vieressä oleva Lilla torg on kauniilla säällä hyvä ruokapaikka. Torin reunoilla on lukuisia ravintoloita. Onneksi sää parani ja muuttui aurinkoiseksi. Malmöstä löysin hyvän perinteisen kahvilan, josta sai oikeita ruotsalaisia kahvipullia. Kööpenhaminassa oli niin paljon Epresso Houseja, että ne olivat ilmeisesti hävittäneet tunnelmalliset konditoriat, jotka muistin edelliseltä matkaltani.

Aivan Malmön keskustan lähellä on Malmöhuset-linnan kaunis puisto. Sen reunalta näkyi yksi Malmön tunnetuimmista nähtävyyksistä eli asuintalo Turning Torso (kuva yllä).

Malmön keskusta oli rauhallinen, kaunis ja erittäin siisti. Matkaseuralaiseni sanoi, että vaikutelma Malmöstä oli paljon viehättävämpi kuin Kööpenhaminasta. Kohu-uutiset Malmöstä tulevat lähiöistä.

Ostin paluulipun vasta Malmöstä. Ruotsalainen lippuautomaatti vaati matkustajan nimen!


Näkymää junamatkalta
Oikealla päärautatieasema
Lilla torg
Linnan puisto





perjantai 23. elokuuta 2019

Kööpenhamina ja Louisiana

Louisiana-museo lähellä Kööpenhaminaa on yksi hienoimpia taidemuseoita, jossa olen käynyt. Kävin siellä kerran vuosia sitten ja tänä kesänä uudelleen. Oli huono tuuri, kun käyntini aikana satoi rankasti. Silloin ei päässyt ihailemaan museota ulkopuolelta. Se on rakennettu taidemuseoksi ja suunniteltu sopimaan ympäröivään maastoon meren rannalla. Rannalta näkyy Ruotsin rannikko, jos sää on hyvä. Museon puistoon on sijoitettu taideteoksia, joita nyt piti ihailla vain sisältä. No, sisäpuolella oli tietysti myös runsaasti katsottavaa, museon omia kokoelmia sekä vaihtuvia näyttelyitä. Vaihtuvissa näyttelyissä oli paljon videoteoksia, ja olipa siellä yksi Yayoi Kusamankin tilateos. Todella upea! Kusamaan tutustuin kolme vuotta sitten, kun hänen näyttelynsä oli Helsingin HAMissa.

Louisianaan pääsee Kööpenhaminasta paikallisjunalla. Kannattaa ostaa esim. CityPass Large, jolla saa ajella 24 tuntia laajalla alueella kaikissa julkisissa kulkuvälineissä. Tulee kalliimmaksi ostaa pelkästään meno- ja paluumatkan liput. Matka kestää noin puoli tuntia suuntaansa.

Kävin Kööpenhaminassa tietysti vakiokohteissa. Ihailin surullista Pientä merenneitoa, söin illallista Nyhavnissa, tähyilin Juutinrauman siltaa Pyöreästä tornista, katselin Tivolin valaistusta illan pimetessä ja ihmettelin Christianian elämää.

Akvaario Den Blå Planet oli muuten hieno kohde, mutta heinä-elokuun vaihteessa siellä oli niin paljon kävijöitä, että joutui kulkemaan tungoksessa. Sinne pääsee helposti metrolla.

Työväenmuseo Arbejdermuseet ei kärsinyt tungoksesta. Sen mielenkiintoisinta katsottavaa oli aidot sisustukset eri vuosikymmeniltä. Niitä museo on saanut lahjoituksina. Sinne kannattaisi viedä lapsia katsomaan, millaisissa oloissa asuttiin ennen. Oli aika samanlaista kuin Suomessa (ne vuosikymmenet, jotka muistan).

Pieni merenneito


Nyhavn

Juutinrauman silta häämöttää taustalla

Pyöreä torni

Tivoli



Den Blå Planet
Työväenmuseo

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Baden bei Wien

Pyhän kolminasuuden pylväs

Baden bei Wien on pieni kylpyläkaupunki lähellä Wieniä. Kävin siellä viime vuoden lokakuussa. Badeniin pääsee Badner Bahnin raitiovaunulla, joka lähtee läheltä Wienin oopperaa ja päätyy Badenin keskustaan. Raitiovaunumatka kestää vähän yli tunnin. Matkan aikana näkee Wieniä ympäröivää maaseutua ja pieniä taajamia. Baden bei Wieniin tulon huomaa heti vanhoista hienoista taloista.

Badenissa on Beethovenhaus, talo, jossa Beethoven vietti pitkiä aikoja. Viime syksynä talon ulkopuolta korjattiin. Sisätilat olivat kunnossa. Huoneet on kalustettu Beethovenin ajan huonekaluilla ja talon historiasta ja Beethovenin henkilösuhteista kerrotaan. Alempana olevassa kuvassa on piano, joka kuului yhdelle Beethovenin tuttavalle ja jolla Beethovenin tiedetään soittaneen.

Keskusaukiolla on koristeellinen pyhän kolminaisuuden pylväs (kuva yllä) kuten monessa keskieurooppalaisessa kaupungissa. Pylväät on usein pystytetty ruton häviämisen kunniaksi ja niistä käytetään silloin nimitystä ruttopylväs.

Nimensä mukaisesti Baden on ollut ja on kylpyläkaupunki. Kylpylän ja kasinon lähellä on kaunis Kurpark.

Baden bei Wien on pieni kaupunki, joka sopii puolen päivän kohteeksi Wienistä. Ravintoloita ja kahviloita tietysti löytyy. Raitiovaunulla ei kannata kulkea molempiin suuntiin. Paikallisjuna on nopeampi.

Raitiovaunu lähdössä oopperalta
Tyypillinen talo
Beethovenhaus paketissa

Piano, jota Beethoven on soittanut
Kurpark
Kaupungin läpi virtaa Schwechat-joki