lauantai 7. joulukuuta 2024

Córdoba joulukuussa

 
Córdobassa on nähtävyys, jossa olen halunnut käydä niin kauan kuin olen tiennyt sen olemassaolosta: Mezquita eli moskeija (virallisesti Mezquita-Catedral). Moskeija on rakennettu vuosina 785987. Sitä laajennettiin useita kertoja. 1500-luvulla sen keskelle rakennettiin roomalaiskatolinen katedraali. Sellaista tuskin tehtäisiin enää. Rakennuksesta tekee ihmeellisen sen koko, 180 m × 130 m. Siellä kävellessä pylväitä ja kaksoisholvikaaria tuntuu riittävän loputtomiin. Tästä ihmeellisestä rakennuksesta löytyy netistä paljon hienompia kuvia kuin minun yritelmäni. Olin ostanut lipun etukäteen, mutta joulukuussa se ei olisi ollut välttämätöntä.


Moskeijan sisäpiha eli appelsiinipiha.
Taustalla kellotorni, joka on aiemman minareetin paikalla.

Historiallinen nähtävyys on myös linnoitus Alcázar de los Reyes Cristianos. Se on kohteena hieman hankala, koska sinne otetaan sisään liikaa kävijöitä, jotka joutuvat kulkemaan jonossa pitkin kapeita käytäviä ja linnoituksen muureja. Lisäksi jonot pysäytetään pitkiksi ajoiksi. Linnoitus on aika huonossa kunnossa, osin raunioina. Jotkut osat on kunnostettu, esimerkiksi mosaiikkisali. Sekin alkoi tuntua tylsältä, kun siellä joutui seisomaan lähes puoli tuntia, kun jono ei edennyt. Parasta linnoituksessa on sen puutarha, joka oli vaikuttava jopa joulukuussa. Keväästä alkaen puutarhan täytyy olla upea. 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat EU-kansalaiset pääsevät linnoitukseen ilmaiseksi.
 


Roomalaiset olivat tietysti myös Córdobassa hallitessaan Välimeren ympäristöä. Heidän ajaltaan on säilynyt temppelin pylväitä ja roomalainen silta yli Guadalquivirjoen. Tosin sillasta on roomalaista vain joitain osia perustuksissa.
Roomalaiset pylväät.
Roomalainen silta iltavalaistuksessa.
Taustalla Calahorran torni.

Keskustaan päin katsottaessa sillan taustalla näkyy
moskeijan sisällä olevan katedraalin katto.

Moskeijan ympäristössä olevan vanhan keskustan kadut ovat kapeita. Monet ovat niin kapeita, että niillä liikutaan vain jalkaisin.

Jokaisella matkalla käyn taidemuseossa, Córdobassa kohteena oli Museo de Bellas Artes. Siellä on pääasiassa espanjalaista taidetta keskiajalta nykyaikaan. 

Hyvin andalusialainen kohde on Museo Taurino eli härkätaistelumuseo. Minä ja seuralaiseni saimme siellä erikoiskohtelua, ehkä siksi, että taisimme olla ainoat ulkomaalaiset kävijät ja espanjantaitoni saattoi myös auttaa. Sisäänpääsymaksua ei tarvinnut maksaa ja opas kulki lähettyvillämme koko ajan. Kahdesta lyhyestä filmistä saimme henkilökohtaiset näytökset. En ole koskaan ollut härkätaistelussa, enkä aio mennäkään, mutta museoon menin, koska härkätaistelu on osa paikallista kulttuuria.



Museo de Bellas Artes

Museo Taurino
Ennen joulua keskusaukio Plaza de las Tendillasin ympäristön kadut on koristeltu jouluvaloin. Kullakin kadulla on omanlaisensa valot. Cruz Conde -kadun jouluvalojen yhteydessä on päivittäinen valo- ja ääninäytös.

Espanjalaiseen jouluun kuuluvat seimiasetelmat. Córdobassa niitä on erityisen paljon. Alempana on kuva osasta yhden pankin seimiasetelmaa. Se oli pankin ikkunassa kaikkien ihailtavana.

Cruz Conde -kadun jouluvalot.

Kuvassa itämaan tietäjät Baltasar, Melchor ja Gaspar
tuovat Jeesus-lapselle lahjoja.

torstai 21. marraskuuta 2024

Lyhyt käynti Málagassa


Olen ollut Málagassa yhden yön hotellissa ja sen lisäksi käynyt pari kertaa päiväseltään. Olen kulkenut siellä lähinnä vain historiallisessa keskustassa, joka on kaunis ja vilkas. Julkaistavaksi sopivien kuvien ottaminen Málagassa on hieman hankalaa, koska niihin tulee aina tuntemattomia ihmisiä. Kuvani ovat viime joulukuulta. Yllä oleva kuva on otettu arabien rakentamasta Alcazaban linnoituksesta, jonne kannattaa kiivetä linnoituksen itsensä ja sieltä aukeavien näkymien vuoksi. Linnoituksen juurella on jotain sitäkin vanhempaa eli roomalainen amfiteatteri.

Koska olen taidematkailija, minua kiinnosti Málaga Picasson synnyinkaupunkina. Museo Picasso on itsestään selvästi käyntikohde, vaikka siellä ei olekaan taiteilijan kuuluisimpia töitä. Sitä mielenkiintoisempi minusta oli Museo Casa Natal de Picasso eli Picasson taidetta ja muuta katsottavaa hänen syntymäkodissaan. Näistä kahdesta Picasso-kohteesta minulla ei ole kuvia.

Viereinen kuva esittää Centre Pompidou Málagaa. Sen lasikuutio on huomiota herättävä lähellä merenrantaa. Minusta kuutio on ruma, eikä sovi ympäristöönsä. Centre Pompidoussa on vaihtuvia nykytaiteen näyttelyitä. Näyttelytilat ovat kuution alapuolella.

Ennen joulua Málagan kuuluisin nähtävyys ovat ostoskatu Marqués de Lariosin enkeleitä esittävät jouluvalot. Niihin liittyy jokailtainen valo- ja ääninäytös. Lähes kaikilla keskustan kaduilla on omat jouluvalonsa.



Ennen joulua lapset voivat lähettää kirjeitä joulupukille. Menevätköhän perille, kun osoitteena on Pohjoisnapa? Joulutähdet koristavat katuja ulkona. Myös syklaameja näkyi.

Málagassa ei ollut haittaa sinne tänne pysäköidyistä sähköpotkulaudoista. Niillä on selkeät pysäköintipaikat.

Laitan alle vielä muutaman kuvan, joissa on näkymä Alcazabasta härkätaisteluareenan suuntaan ja yksityiskohtia itse linnoituksesta.




keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Taidematka Osloon

Ooppera kuvattuna Munch-museosta


Oslo on nykyisin hyvä kohde kuvataiteen ystävälle. Aloitin museovierailut uudesta vuonna 2021
Munch-museo
auenneesta Munch-museosta. Se esittelee nimensä mukaisesti Edvard Munchin tuotantoa, jota riittääkin moneen kerrokseen. Joitakin aiheita Munch työsti vuosikausia ja teki niistä erilaisia versioita. Kuuluisasta Huudosta museossa on kolme eri versiota, joista nähtävillä on kerrallaan yksi. Käyntini aikana esillä oli mustavalkoinen litografia. Pysyvän näyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyitä. Edvard Munch Horizons esitteli Munchin aikakauden eurooppalaisia taidevirtauksia. Näyttelyssä oli yksi Gallen Kallelan maalaus. Museon arkkitehtuuri on varsin erikoinen. Ylhäältä on hienot näkymät kaupungille.

Seuraavana päivänä menin Kansallismuseoon, joka on siis taidemuseo. Myös sen rakennus on uusi, vuodelta 2022. Ensimmäisessä kerroksessa on muotoilua antiikista nykyaikaan, veistoksia ja arkkitehtuuria. Minä keskityin toisen kerroksen kuvataiteeseen (1500-luvulta nykyaikaan). Pääpaino on luonnollisesti norjalaisessa taiteessa, mutta tunnettujen kansainvälisten taiteilijoiden teoksia on myös El Grecosta van Goghiin ja impressionisteihin. Museo on niin suuri, että sen kahden siiven välissä oleva kahvila oli todella tarpeellinen. Kolmannessa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Saamelaistaiteilija ja luontoaktivisti Britta Marakatt-Labba oli minulle uusi tuttavuus. Hänen teoksensa ovat hienoja, kantaaottavia ja vahvoja. Toisen vaihtuvan näyttelyn taiteilija olikin sitten tutumpi eli Mark Rothko. Hyvä näyttely sekin.

Kansallismuseossakin on Munchin maalauksia kahdessa huoneessa. Kuuluisimmat teokset on koottu yhteen huoneeseen. Joukossa on versiot Huudosta, Madonnasta ja Tytöistä sillalla. Huoneessa oli vain yksi oviaukko. Sen luona seisoi vartija. Toinen vartija seisoi Huudon vieressä. Ilmeisesti Norjassa ei haluta, että Munchin tauluja toista kertaa varastetaan.
Kansallismuseo
Nykytaidetta on Kansallismuseossakin, mutta Astrup Fearnley Museum keskittyy pelkästään siihen, ja nimenomaan kansainväliseen nykytaiteeseen. Esillä olleiden teosten taiteilijoista minulle oli ennestään tuttu vain Jeff Koons. Hyvin mielenkiintoinen näyttely oli tässäkin museossa. Ja moderni museorakennus oli taas aika erikoinen. Kävelymatka Kansallismuseosta Astrup Fearnley Museumiin kulki pitkin hienoa Strandpromenaden-rantakatua.
Astrup Fearnley
Taidematkalla Oslossa piti tietysti käydä Vigelandsparkenissa eli kuvanveistäjä Gustav Vigelandin patsaspuistossa. Valokuvaustaitoni eivät riittäneet minkäänlaisiin kokonaiskuviin, mutta oheisessa kuvassa on ihmiselämän vaiheita kuvaava monoliitti, yksi puiston tunnetuimmista teoksista. Ennen kuin monoliitille saakka päästään kuljetaan puiston portilta puistokatua pitkin ja sen jälkeen yli sillan, jonka kaiteilla on patsaita (Wikipedian mukaan 58) ja ohi suihkulähteen (lisää patsaita). Monoliitilta matka jatkuu kohti Elämänpyörää, joka häämöttää kaukana oikeanpuoleisen kuvan patsaan takana. Vigelandsparken on mittasuhteiltaan hämmästyttävä. 
Oslossa on tietysti paljon muutakin katsottavaa, esimerkiksi Henrik Ibsenin kotimuseo. Oopperatalon tietävät varmaan kaikki. Minäkin kävin kävelemässä sen valkealla katolla. Matkani oli lyhyt ja ilma oli sateinen, joten kannatti ostaa 72 tunnin Oslo Pass, jolla pääsi museoihin ja sai käyttää julkista liikennettä ilmaiseksi. Kuljin raitiovaunuilla, joilla näki mukavasti kaupunkia vähän keskustaa laajemmin. Paikallisista leivonnaisista maistoin kanelipullaa (pullat ja kahvikupit olivat isoja). Ravintoloista voin suositella Celsiusta, vanhassa talossa olevaa paikkaa, jonka ulkoterassilla olisi ollut mukava istuskella, jos sää olisi ollut parempi. Sisälläkin oli ihan viihtyisää.
Ooppera




Celsius