Córdoba joulukuussa

 

Córdobassa on nähtävyys, jossa olen halunnut käydä niin kauan kuin olen tiennyt sen olemassaolosta: Mezquita eli moskeija (virallisesti Mezquita-Catedral). Moskeija on rakennettu vuosina 785–987. Sitä laajennettiin useita kertoja. 1500-luvulla sen keskelle rakennettiin roomalaiskatolinen katedraali. Sellaista tuskin tehtäisiin enää. Rakennuksesta tekee ihmeellisen sen koko, 180 m × 130 m. Siellä kävellessä pylväitä ja kaksoisholvikaaria tuntuu riittävän loputtomiin. Tästä ihmeellisestä rakennuksesta löytyy netistä paljon hienompia kuvia kuin minun yritelmäni. Olin ostanut lipun etukäteen, mutta joulukuussa se ei olisi ollut välttämätöntä.

Moskeijan sisäpiha eli appelsiinipiha.
Taustalla kellotorni, joka on aiemman minareetin paikalla.

Historiallinen nähtävyys on myös linnoitus Alcázar de los Reyes Cristianos. Se on kohteena hieman hankala, koska sinne otetaan sisään liikaa kävijöitä, jotka joutuvat kulkemaan jonossa pitkin kapeita käytäviä ja linnoituksen muureja. Lisäksi jonot pysäytetään pitkiksi ajoiksi. Linnoitus on aika huonossa kunnossa, osin raunioina. Jotkut osat on kunnostettu, esimerkiksi mosaiikkisali. Sekin alkoi tuntua tylsältä, kun siellä joutui seisomaan lähes puoli tuntia, kun jono ei edennyt. Parasta linnoituksessa on sen puutarha, joka oli vaikuttava jopa joulukuussa. Keväästä alkaen puutarhan täytyy olla upea. 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat EU-kansalaiset pääsevät linnoitukseen ilmaiseksi.

 

Roomalaiset olivat tietysti myös Córdobassa hallitessaan Välimeren ympäristöä. Heidän ajaltaan on säilynyt temppelin pylväitä ja roomalainen silta yli Guadalquivirjoen. Tosin sillasta on roomalaista vain joitain osia perustuksissa.

Roomalaiset pylväät.

Roomalainen silta iltavalaistuksessa.
Taustalla Calahorran torni.

Keskustaan päin katsottaessa sillan taustalla näkyy
moskeijan sisällä olevan katedraalin katto.

Moskeijan ympäristössä olevan vanhan keskustan kadut ovat kapeita. Monet ovat niin kapeita, että niillä liikutaan vain jalkaisin.

Jokaisella matkalla käyn taidemuseossa, Córdobassa kohteena oli Museo de Bellas Artes. Siellä on pääasiassa espanjalaista taidetta keskiajalta nykyaikaan. 

Hyvin andalusialainen kohde on Museo Taurino eli härkätaistelumuseo. Minä ja seuralaiseni saimme siellä erikoiskohtelua, ehkä siksi, että taisimme olla ainoat ulkomaalaiset kävijät ja espanjantaitoni saattoi myös auttaa. Sisäänpääsymaksua ei tarvinnut maksaa ja opas kulki lähettyvillämme koko ajan. Kahdesta lyhyestä filmistä saimme henkilökohtaiset näytökset. En ole koskaan ollut härkätaistelussa, enkä aio mennäkään, mutta museoon menin, koska härkätaistelu on osa paikallista kulttuuria.

Museo de Bellas Artes

Museo Taurino

Ennen joulua keskusaukio Plaza de las Tendillasin ympäristön kadut on koristeltu jouluvaloin. Kullakin kadulla on omanlaisensa valot. Cruz Conde -kadun jouluvalojen yhteydessä on päivittäinen valo- ja ääninäytös.

Espanjalaiseen jouluun kuuluvat seimiasetelmat. Córdobassa niitä on erityisen paljon. Alempana on kuva osasta yhden pankin seimiasetelmaa. Se oli pankin ikkunassa kaikkien ihailtavana.

Cruz Conde -kadun jouluvalot.

Kuvassa itämaan tietäjät Baltasar, Melchor ja Gaspar
tuovat Jeesus-lapselle lahjoja.

Lyhyt käynti Málagassa

Olen ollut Málagassa yhden yön hotellissa ja sen lisäksi käynyt pari kertaa päiväseltään. Olen kulkenut siellä lähinnä vain historiallisessa keskustassa, joka on kaunis ja vilkas. Julkaistavaksi sopivien kuvien ottaminen Málagassa on hieman hankalaa, koska niihin tulee aina tuntemattomia ihmisiä. Kuvani ovat viime joulukuulta. Yllä oleva kuva on otettu arabien rakentamasta Alcazaban linnoituksesta, jonne kannattaa kiivetä linnoituksen itsensä ja sieltä aukeavien näkymien vuoksi. Linnoituksen juurella on jotain sitäkin vanhempaa eli roomalainen amfiteatteri.

Koska olen taidematkailija, minua kiinnosti Málaga Picasson synnyinkaupunkina. Museo Picasso on itsestään selvästi käyntikohde, vaikka siellä ei olekaan taiteilijan kuuluisimpia töitä. Sitä mielenkiintoisempi minusta oli Museo Casa Natal de Picasso eli Picasson taidetta ja muuta katsottavaa hänen syntymäkodissaan. Näistä kahdesta Picasso-kohteesta minulla ei ole kuvia.

Viereinen kuva esittää Centre Pompidou Málagaa. Sen lasikuutio on huomiota herättävä lähellä merenrantaa. Minusta kuutio on ruma, eikä sovi ympäristöönsä. Centre Pompidoussa on vaihtuvia nykytaiteen näyttelyitä. Näyttelytilat ovat kuution alapuolella.

Ennen joulua Málagan kuuluisin nähtävyys ovat ostoskatu Marqués de Lariosin enkeleitä esittävät jouluvalot. Niihin liittyy jokailtainen valo- ja ääninäytös. Lähes kaikilla keskustan kaduilla on omat jouluvalonsa.

Ennen joulua lapset voivat lähettää kirjeitä joulupukille. Menevätköhän perille, kun osoitteena on Pohjoisnapa? Joulutähdet koristavat katuja ulkona. Myös syklaameja näkyi.

Málagassa ei ollut haittaa sinne tänne pysäköidyistä sähköpotkulaudoista. Niillä on selkeät pysäköintipaikat.

Laitan alle vielä muutaman kuvan, joissa on näkymä Alcazabasta härkätaisteluareenan suuntaan ja yksityiskohtia itse linnoituksesta.

Taidematka Osloon

Ooppera kuvattuna Munch-museosta

Oslo on nykyisin hyvä kohde kuvataiteen ystävälle. Aloitin museovierailut uudesta vuonna 2021

Munch-museo

auenneesta Munch-museosta. Se esittelee nimensä mukaisesti Edvard Munchin tuotantoa, jota riittääkin moneen kerrokseen. Joitakin aiheita Munch työsti vuosikausia ja teki niistä erilaisia versioita. Kuuluisasta Huudosta museossa on kolme eri versiota, joista nähtävillä on kerrallaan yksi. Käyntini aikana esillä oli mustavalkoinen litografia. Pysyvän näyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyitä. Edvard Munch Horizons esitteli Munchin aikakauden eurooppalaisia taidevirtauksia. Näyttelyssä oli yksi Gallen Kallelan maalaus. Museon arkkitehtuuri on varsin erikoinen. Ylhäältä on hienot näkymät kaupungille.

Seuraavana päivänä menin Kansallismuseoon, joka on siis taidemuseo. Myös sen rakennus on uusi, vuodelta 2022. Ensimmäisessä kerroksessa on muotoilua antiikista nykyaikaan, veistoksia ja arkkitehtuuria. Minä keskityin toisen kerroksen kuvataiteeseen (1500-luvulta nykyaikaan). Pääpaino on luonnollisesti norjalaisessa taiteessa, mutta tunnettujen kansainvälisten taiteilijoiden teoksia on myös El Grecosta van Goghiin ja impressionisteihin. Museo on niin suuri, että sen kahden siiven välissä oleva kahvila oli todella tarpeellinen. Kolmannessa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Saamelaistaiteilija ja luontoaktivisti Britta Marakatt-Labba oli minulle uusi tuttavuus. Hänen teoksensa ovat hienoja, kantaaottavia ja vahvoja. Toisen vaihtuvan näyttelyn taiteilija olikin sitten tutumpi eli Mark Rothko. Hyvä näyttely sekin.

Kansallismuseossakin on Munchin maalauksia kahdessa huoneessa. Kuuluisimmat teokset on koottu yhteen huoneeseen. Joukossa on versiot Huudosta, Madonnasta ja Tytöistä sillalla. Huoneessa oli vain yksi oviaukko. Sen luona seisoi vartija. Toinen vartija seisoi Huudon vieressä. Ilmeisesti Norjassa ei haluta, että Munchin tauluja toista kertaa varastetaan.

Kansallismuseo

Nykytaidetta on Kansallismuseossakin, mutta Astrup Fearnley Museum keskittyy pelkästään siihen, ja nimenomaan kansainväliseen nykytaiteeseen. Esillä olleiden teosten taiteilijoista minulle oli ennestään tuttu vain Jeff Koons. Hyvin mielenkiintoinen näyttely oli tässäkin museossa. Ja moderni museorakennus oli taas aika erikoinen. Kävelymatka Kansallismuseosta Astrup Fearnley Museumiin kulki pitkin hienoa Strandpromenaden-rantakatua.

Astrup Fearnley

Taidematkalla Oslossa piti tietysti käydä Vigelandsparkenissa eli kuvanveistäjä Gustav Vigelandin patsaspuistossa. Valokuvaustaitoni eivät riittäneet minkäänlaisiin kokonaiskuviin, mutta oheisessa kuvassa on ihmiselämän vaiheita kuvaava monoliitti, yksi puiston tunnetuimmista teoksista. Ennen kuin monoliitille saakka päästään kuljetaan puiston portilta puistokatua pitkin ja sen jälkeen yli sillan, jonka kaiteilla on patsaita (Wikipedian mukaan 58) ja ohi suihkulähteen (lisää patsaita). Monoliitilta matka jatkuu kohti Elämänpyörää, joka häämöttää kaukana oikeanpuoleisen kuvan patsaan takana. Vigelandsparken on mittasuhteiltaan hämmästyttävä. 

Oslossa on tietysti paljon muutakin katsottavaa, esimerkiksi Henrik Ibsenin kotimuseo. Oopperatalon tietävät varmaan kaikki. Minäkin kävin kävelemässä sen valkealla katolla. Matkani oli lyhyt ja ilma oli sateinen, joten kannatti ostaa 72 tunnin Oslo Pass, jolla pääsi museoihin ja sai käyttää julkista liikennettä ilmaiseksi. Kuljin raitiovaunuilla, joilla näki mukavasti kaupunkia vähän keskustaa laajemmin. Paikallisista leivonnaisista maistoin kanelipullaa (pullat ja kahvikupit olivat isoja). Ravintoloista voin suositella Celsiusta, vanhassa talossa olevaa paikkaa, jonka ulkoterassilla olisi ollut mukava istuskella, jos sää olisi ollut parempi. Sisälläkin oli ihan viihtyisää.

Ooppera

Celsius

Suureellinen Sevilla

Katedraali

 

Otsikon sana suureellinen viittaa Sevillan tärkeimpien turistinähtävyyksien kokoon. Itse kaupunki on vilkas ja eloisa. Keskustassa on ravintoloita ja kahviloita vieri vieressä. Vanhan kaupungin kapeilla ja kiemuraisilla kaduilla menettää helposti suuntavaistonsa. Guadalquivirjoen rannalla tuulenhenkäys saattaa helpottaa päivän kuumuutta, ja illalla ranta kylpee romanttisessa valaistuksessa.

Sevillan katedraali valmistui vuonna 1507. Sitä rakennettiin noin sata vuotta paikalle, jossa aiemmin sijaitsi moskeija. Moskeijasta on joitakin osia tallella katedraaliin sulautettuna. Katedraali on yksi maailman suurimmista kirkoista. Turisti voi vain ihmetellä, mihin ihmiskunta noina aikoina käytti energiaansa ja varojaan. Ostamassani opaskirjassa kerrotaan, että rakentamisesta vastannut korkea kirkonmies sanoi: "rakennamme niin suuren kirkon, että ne jotka näkevät sen valmiina pitävät meitä hulluina". Komea nähtävyyshän katedraali on. Sitä käytetään myös alkuperäiseen tarkoitukseensa. Katedraalissa on Kristoffer Kolumbuksen hauta.

Katedraalin kellotorni, Giralda, oli alun perin moskeijan minareetti. Se on peräisin 1100-luvun lopulta. Kellot sisältävä ylin osa on rakennettu 1500-luvulla. Giraldasta on komeat näkymät kaupunkiin ja sen ympäristöön. Torni on sen verran korkea, että huonokuntoisen ei kannata sinne kiivetä.

Alcázar on kuninkaallinen palatsi, jota Espanjan kuninkaalliset käyttävät vieläkin. Heille varattuja osia lukuun ottamatta Alcázaria pääsee katsomaan. Sen rakennuttivat alun perin maurit 900-luvulta alkaen, ja sitä on laajennettu moneen kertaan. Goottilaistyylinen lisäys poikkeaa selvästi alkuperäisestä islamilaisesta koristeellisuudesta. Palatsi on niin suuri, että siellä kierrellessä löytyy koko ajan uusia ja uusia toinen toistaan hienompia huoneita ja sisäpihoja. Olin Sevillassa maaliskuussa ja silloinkin Alcázarissa oli niin paljon vierailijoita, että oli lähes mahdotonta ottaa kuvia, joihin ei olisi tullut ihmisiä (kuvat alla). Lippu Alcázariin kannattaa ostaa netistä etukäteen, jotta ei tarvitse jonottaa lippuluukulla. Sisäänpääsyjonoon joutuu kuitenkin.

Seuraava mitoiltaan mahtipontinen kohde on Plaza de España. Aukio ja sitä reunustava puoliympyrän muotoinen rakennus rakennettiin vuoden 1929 iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä varten. Aukiota reunustavat kanaalit ja sen keskellä on suihkulähde. Rakennuksessa on nykyisin Espanjan hallinnon tiloja ja sotilasmuseo.

Taidemuseo El Museo de Bellas Artes on ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Museo on entisessä luostarissa ja jo itse rakennus on mielenkiintoinen. Museo keskittyy espanjalaiseen ja paikalliseen taiteeseen keskiajalta 1900-luvulle. Omat salinsa on Murillolla ja Zurbaránilla. Huomasin myös yhden El Grecon ja Goyan. Museossa oli yllättävän vähän kävijöitä muihin nähtävyyksiin verrattuna. Sisäänpääsy on ilmainen.

Jotain nykyaikaisempaa ovat "Sevillan sienet" eli Metropol Parasol. 26 metriä korkeita puurakenteita on alettu kutsua sieniksi. Niiden alla on mm. arkeologinen museo.

Sevillassa on lyhyin näkemäni raitiotielinja, alle 2 kilometriä, ja siis tosiaan vain yksi linja. Ratiotiessä ei ole ajolankoja, vaan vaunut ladataan pysäkeillä.

Valitsemani hotelli Legado Alcázar oli täysosuma. Se sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, muutaman minuutin kävelymatkan päässä Alcázarista ja katedraalista. Keskeisestä sijainnista huolimatta hotelli on hyvin hiljainen. Se on pienen sivukadun päässä, eikä liikenteestä tai ravintoloista ole häiriöitä. Hotelli on pieni, ja sen henkilökunta on erittäin ystävällistä. Huoneeni ikkunasta oli näkymä puistoon.

Katedraali

Katedraali

Kolumbuksen hauta

Giralda

Maisema Giraldasta katedraalin yli kaupungille

Alcázar

Alcázar

Plaza de España

Yksi taidemuseon sisäpihoista

Raitiovaunu

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta

Hanau, Mainz ja Wiesbaden

Frankfurtin ympäristössä on pikkukaupunkeja, joihin pääsee helposti paikallisjunilla. Tämänvuotinen yhdeksän euron lippu paikallisliikenteeseen teki kulkemisen tavallistakin helpommaksi.

Hanau

Hanau on noin sadantuhannen asukkaan kaupunki alle puolen tunnin junamatkan päässä Frankfurtista. Se sopii hyvin puolen päivän matkakohteeksi. Hanausta olivat kotoisin satuja keränneet Grimmin veljekset. Heidän patsaansa on torilla kaupungintalon edustalla. Hanaussa on kymmenkunta patsasta Grimmin satujen hahmoista. Niitä bongaamalla tulee kiertäneeksi kaupungin keskustan. Hanaussa söin yhden matkani jäätelöannoksista. Saksassa saa herkullisia jäätelöannoksia mistä tahansa pikkupaikasta, toisin kuin Suomessa.

Punahilkka ja Lumikki.

Mainz

Junamatka Frankfurtista Mainziin kestää noin 40 minuuttia. Samaan matkaan kannattaa yhdistää käynti Wiesbadenissa. Mainz ja Wiesbaden ovat lähekkäin Reinin vastakkaisilla rannoilla. Kaupungista toiseen pääsee helpoiten bussilla.

Olin Mainzissa perjantaina ja ainakin silloin keskustassa tuomiokirkon ympärillä oli vilkas tori, jossa myytiin lähinnä hedelmiä ja vihanneksia. Torin reunoilla oli kauniita taloja kuten kuvasta näkyy. Mainzin tärkein turistikohde on Gutenberg-museo. Gutenberg asui lähes koko elämänsä ajan Mainzissa. Museo keskittyy kirjapainotaidon kehittymisen esittelyyn. Erilaisten painokoneiden lisäksi siellä on näytteillä arvokkaita vanhoja kirjoja, merkittävimpänä Gutenbergin painama Raamattu. Saksalaisten pikkukaupunkien tapaan Mainzin vanha keskusta on kävelyaluetta.

Gutenberg-museo

Wiesbaden

Wiesbaden on nimensä mukaisesti kylpyläkaupunki. Käyntipäivänä siellä sattui olemaan kyläjuhla vanhan kylpylän ympäristössä. Katuja oli suljettu kävelyalueeksi, lapsille oli huvipuistolaitteita ja kaikille oli ruoka- ja juomakojuja. Kuvia tulin ottaneeksi kovin vähän. Lähellä vanhaa kylpylää on kaivo, jossa pääsee kokeilemaan, millaista vettä maan alta nousee. Vesi on yllättävän kuumaa, kannattaa koettaa varovasti. Ei ole ihme, että Wiebadenista tuli kylpyläkaupunki jo keskiajan lopulla. Alapuolella olevassa kuvassa on Wiesbadenin kaupungintalo. Televisiosarjaa Syyttäjä katsoneet tunnistanevat rakennuksen.