Aamulla ensimmäiseksi Sacre Coeurille. Jokaisella
Pariisin matkalla täytyy käydä siellä. Hotelli oli niin lähellä, että päätin
kävellä, ja tällä kertaa 'takakautta', enkä kaikkien tuntemia portaita.
Matkalla kävin Cimetière de Montmartrella. Tämä vaikuttaa nyt tietysti vähän
synkältä, kun edellisenä päivänäkin kävin hautausmaalla, mutta minusta hautausmaat
ovat ihan mielenkiintoinen kulttuurinen tutustumiskohde. Cimetière de
Montmartrelle oli vain yksi sisäänkäynti vähän piilossa Rue Caulaincourtin
oikealla puolella. Katu oli rakennettu pilarien varaan suoraan hautausmaan yli.
Täälläkin oli kartta kuuluisuuksien hautapaikoista. Hautausmaa on vanha, mutta
siellä oli yllätyksekseni esimerkiksi Francois Truffautin hauta. Sen kävin
etsimässä. Joka puolella vilisi kissoja. Syy siihen selvisi, kun takalaidalla
vastaani käveli kantamuksineen vanha setä, joka alkoi jutella kanssani,
hämmästyttävän hyvällä englannilla. Hän tuli ruokkimaan kissoja. Katselin
hetken toimitusta. Kyllähän ruokkija oli ilmeisesti hiukan vinksahtanut,
haisikin pahalta monen metrin päähän. Kun lähdin, hän pyysi, etten
kertoisi kenelläkään, että olin nähnyt hänet. Lähellä porttia näinkin, että
hautausmaalla oli vartijoita.
Suomessa näkee usein väitettävän, että muualla
maailmassa ei ole graffiteja. Ainakin Pariisissa on. Kuvan esittämä on Sacre
Coeur -kirkon takana. Näin vastaavia muuallakin aika mielenkiintoisissa
paikoissa.
Sacre Coeurilla oli
paljon turisteja, vaikka oli vasta maaliskuu. Katselin aikani maisemia ja otin
kuvia. Blogini otsikkokuva on juuri Sacre Coeurilta. Sitten alkoi tehdä mieli
kahvia. Kahvillehan olin Pariisiin tullut. Muutaman mutkan kautta löysin
opaskirjan mainitseman korttelikahvilan Au Rendez-vous des amis, jossa
kupillinen kahvia maksoikin vain euron, kun se muualla maksoi noin 2,50 euroa.
Tässä kupilliseni:
En pidä monisatasivuisista matkaoppaista, joissa
on lueteltu lähes kaikki kohteen katujen rakennukset, minkä tyylin mukaan ne on
rakennettu, mikä erikoinen yksityiskohta missäkin on tms. Ei sellaisia jaksa
lukea, eivätkä ne ole kiinnostavia. Viime aikoina olen ostanut Otavan
julkaisemaa opaskirjasarjaa Kartta+opas, jos sellainen on olemassa
matkakohteestani. Pariisiinkin otin kyseisen oppaan, vaikka en välttämättä
opasta olisi tarvinnutkaan. Kirjassa on kätevästi suositeltavia
tutustumiskohteita ja kartta alueittain. Yleensä en etsi opaskirjojen
ehdottamia ravintoloita tai kahviloita. Edellä mainittu Au Rendez-vous des amis
oli poikkeus.
Kävelin hotellille Pigallen kautta vaihtamaan
vaatteita. Säätiedotuksessa oli luvattu kohtalaisen kylmää ja vesisadetta.
Kuitenkin oli kuumin päivä tähänastisista. Muutkin olivat luottaneet
säätiedotukseen, vastaantulijoilla oli yleensä sateenvarjo mukana.
Etsin sopivan bussin,
jolla pääsin Stalingradin taistelun aukiolle. Sieltä lähdin kävelemään pitkin
Canal Saint-Martinin reunaa. Napoleon rakennutti kanavan, ja se esiintyy
monessa elokuvassa, jonka tapahtumapaikka on Pariisi, mutta en ollut koskaan
käynyt siellä.
Tulin kävelleeksi pitkään, koko kanavan varren
Place de la Republiquelle saakka. Siellä kävin varsin myöhäisellä lounaalla.
Bussilla takaisin oopperan lähelle ja Galeries Lafayetteen - ei ostoksille,
vaan ottamaan pari kuvaa uskomattoman komeasta tavaratalon valopihasta.
Hotellissa lepäsin hetken, mutta Pariisissa ei ole tarkoitus viettää aikaa
hotellissa, joten lähdin taas liikkeelle. Edellisenä iltana olin todennut
aiemmilta käynneiltäni muistamani seikan, että maineestaan huolimatta Pariisin
bulevardit eivät ole kovin vilkkaita iltaisin, ainakaan aikaisin keväällä.
Seinen vasemmalla rannalla on vilkkaampaa. Niinpä bussilla Place St-Michelille.
Siellä kävin muutamassa paikassa viinilasillisella, kahvilla, oluella,
napostelemassa vähän. Seine illalla on näkemisen arvoinen.
Pariisin metrolla pääsee
nopeasti ja vaivattomasti joka paikkaan, mutta sieltä ei näe mitään. Bussi
sopii turistille hyvin. Bussilinjoja on paljon. Monet bussit ajavat
suosituimpien nähtävyyksien ohi. Vuoroväli on lyhyt, yleensä alle 10 minuuttia.
Pysäkit kuulutetaan ja näytetään näytöllä. En edes hankkinut karttaa
bussilinjoista. Kartta on jokaisella pysäkillä ja siitä löytää helposti
tarvitsemansa linjan. Bussissa maksetaan samalla lipulla kuin metrossa.
Kymmenen lipun carnet maksoi maaliskuussa 11,60 €. Busseissa on valvontakamerat.
Siitä on tiedotus tarroilla bussien sisällä. Kerran pysäkillä seistessäni näin
ranskalaisen lipuntarkastuksen. Kolme virkapukuihin pukeutunutta tarkastajaa
meni pysäkille tulleeseen bussiin. Kaksi heistä tuli heti ulos ja meni ovien
kohdalle vahtimaan, ettei kukaan karannut. Kolmas tarkasti matkustajien liput.
Koko operaation ajan bussi seisoi vilkkaalla pysäkillä ja sen takana pysäkille
pyrkivien bussien jono kasvoi. Bussi pääsi liikkeelle vasta, kun kolmaskin
tarkastaja tuli ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti