Viime talvena (2010) töissä oli niin kiire, että
alkoi tuntua siltä, että oli päästävä jonnekin pois. Sain järjestetyksi
maaliskuussa muutaman vapaapäivän. Matkakohdetta ei tarvinnut miettiä - kun oli
tarkoitus rentoutua, läksin tietysti Pariisiin. Tällä matkalla en
kävisi Eiffel-tornissa, en Louvressa, en d'Orsayssa, en Pompidou-keskuksessa,
minä vain nauttisin.
Lensin keskiviikkoaamuna Finnairin aamukoneella.
Lentokentältä menin Roissybussilla keskustaan, vanhan oopperan luo. Matka kesti
yli tunnin tietöiden vuoksi, mutta minullahan ei ollut kiire. Hotelli oli
muutaman minuutin kävelymatkan päässä oopperalta vastapäätä Gare
Saint-Lazareta. Olin varannut hotellin Hotel Londres & New York Arean
kautta. Pariisissa on niin paljon hotelleja, että umpimähkään netistä
valitsemalla valinta voisi mennä aivan pieleen. Hotellin sijainti oli loistava
ja muutenkin se osoittautui olevan OK. Olin hotellissa aika aikaisin, mutta
huoneeni oli valmiina. Se oli ylimmässä kerroksessa ja ikkunasta pilkisti Sacre
Coeur.
Ensimmäisenä päivänä halusin uppoutua Pariisin
ilmapiiriin. Se onnistuu vain kävelemällä. Jätin jopa kameran hotelliin, jotta
se ei häiritsisi. Ensin hotellilta oopperalle. Sieltä etsin Indiana Caféta,
jonka muistin aiemmilta käynneiltäni, mutta sitä ei enää ollutkaan Boulevard
des Capucinesilla. Jatkoin siksakkia Palais Royalille ja Louvren läpi Seinen
rantaan. Rantakatua pitkin, kunnes istuin katukahvilaan lähellä Pont
Neufia. Tilasin leivän, kahvia ja mineraalivettä. Pariisissa leipä on patonkia,
tämä oli ainakin 40 cm pitkä. Onneksi päällä oli juuston ja kinkun lisäksi
tomaattia, muuten se olisi ollut liian kuiva syötäväksi.
Pont Neufia pitkin Île de Citélle. Sen vasemman
rannan puoleista reunaa, turistikatuja vältellen, Notre Damen luo. Jostakin
syystä en ollut koskaan käynyt Notre Damessa sisällä, vaikka olin
esimerkiksi tehnyt turistikierroksen katedraalin kattoja pitkin.
Kyseiselle kierrokselle oli nytkin pitkä jono, vaikka ei ollut varsinainen
turistiaika. Menin siis sisälle, katselin suurta hienoa kirkkoa ja
ihmettelin taas kerran, miten ihmiskunnalla on ollut aikaa ja varaa tehdä
sellaisia rakennuksia, vaikka paljon muuta ihmisten
elämään konkreettisemmin vaikuttavaa on jätetty tekemättä.
Notre Damen jälkeen Île Saint-Louis -saarelle ja
siellä taas reunaa pitkin, eikä ruuhkaista keskimmäistä katua, jossa on vain
turistirihkamakauppoja. Saarelta Boulevard Henri IV -katua Bastiljin aukiolle.
Siellä kiersin aurinkoiselle puolelle - aurinko tosiaan paistoi. Istahdin
juomaan lasin valkoviiniä ja nauttimaan tunnelmasta. Seurasin lämpötiloja ennen
matkaani ja Pariisissa oli ollut kylmä. Nyt oli lämmintä ja kahviloiden
ulkopöydät täyttyivät.
Bastiljista suoraa reittiä Rue de Rivolia ohi
Louvren ja Tuileriesin puiston. Rue Royale -katua Madeleine-kirkolle. Kirkon
aukion koilliskulmalla on uusi yksityinen taidemuseo Pinacothéque de Paris.
Museo on niin uusi, ettei sitä ollut aiemmilla matkoillani. Siellä oli Edvard
Munchin töiden näyttely, jonka kävin katsomassa. Museo on niin pieni, että näyttelyn
jaksoi katsoa läpi ajatuksella.
Kello lähestyi kuutta ja minulla oli nälkä. Olin
vielä suomalaisessa aikataulussa. Pariisissa oli liian aikaista syömiseen,
useimmat varsinaiset ravintolat aukeavat illaksi vasta seitsemältä. Pienen
etsiskelyn jälkeen löysin ei-niin-hienon korttelibistron, josta sai ruokaa koko
päivän. Tilasin päivän annoksen, joka ei ollut mikään varsinainen
kulinaristinen nautinto.
Hämärtyi ja alkoi tulla pimeä. Mutkittelin
sivukatuja pitkin Champs Élyséelle. Ensimmäinen ilta Pariisissa, silloin täytyy
mennä Champs Élyséelle. Löysin paikan katukahvilasta, nyt jo sisältä, alkoi
olla viileä, ja tilasin Kir Royalin.
Jatkoin vielä Champs
Élyséetä riemukaarelle. Oli jo aivan pimeää. Siitä huolimatta kävelin Boulevard
Haussmannia pitkin hotellille. Mittasin kartasta, että olin kävellyt vähintään
18 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti