Kielin kanava

Viime kesän Hampurin matkasta käytin yhden päivän Kielin kanavaan. Hampurista pääsee Kieliin junalla ja Kielin keskustasta kanavalle paikallisbussilla. Kielin kaupunkiin en tutustunut muuta kuin pienen kävelykierroksen verran. Ennen kanavalle menoa kävin kaupungilla kahvilla ja sämpylällä ja sieltä tultua jäätelöllä. Käynnin pääkohde oli kanava.

Kanavan sulkujen viereen on rakennettu katselupaikka, jossa on myös infotaulu. Kanavan läpi kulkee päivittäin kymmeniä laivoja ja minunkin katsellessani laivoja oli näkyvissä useita. Alla on kuvasarja yhden Itämereltä päin tulleen laivan kulusta sulkujen läpi.

Hampuri

Olin Hampurissa viime vuoden elokuussa. Pidin aikaisemmin matkablogia blogit.fi -palvelussa ja kun se lopetettiin, en ollut vielä kirjoittanut Hampurista. Tämä kirjoitus on nykyisen blogin ensimmäinen. Aikaisemmat postaukset olen siirtänyt vanhasta blogista.

Olin Hampurissa kolme yötä hotellissa Sofitel Hamburg Alter Wall. Hotelli oli hyvä valinta. Se on aivan keskustassa kanavan varrella. Alla olevassa kuvassa hotelli on oikealla. Huoneeni ikkunoista oli näkymä kanavalle.

Hampurissa on paljon kanavia Elben ja Binnenalsterin välisellä alueella. Muutenkin vesi leimaa kaupunkia, Elbe-joen ja keskustan Binnen- ja Aussenalsterin lisäksi myös vanhalle satama-alueelle rakenteilla olevassa uudessa kaupunginosassa HafenCity.

Runsaasta vedestä huolimatta Hampuria ei voi sanoa kauniiksi. Raatihuone on tietysti upea, kuten muutama muukin vanha rakennus. Raatihuone on niin suuri, että en saanut sitä mahtumaan valokuvaan.

Parhaan ruokapaikan löysin Grossneumarkt-aukiolta. Aukion laidoilla on erilaisia ravintoloita, joten jokainen löytänee sieltä itselleen sopivan.

Nähtävyyksiä

Rickmer Rickmers on vanha kauppalaiva. Se on Elben rannalla ja siihen pääsee tutustumaan pienestä neljän euron maksusta.

Hamburger Kunsthalle on suuri taidemuseo. Museo koostuu kolmesta rakennuksesta ja se on oikeastaan liian suuri katsottavaksi yhdellä käyntikerralla. Siellä oli muutamia hyviä impressionisteja ja yksi Dalí (tästä huomaa, millaisesta taiteesta pidän).

Automuseo Prototyp esittelee paljon Porscheja ja Volkswageneita, mutta siellä on myös Schumacherin ja Vettelin vanhat Formula 1 -autot.

Reeperbahn on katu, jolla varmaan kaikki suomalaiset käyvät. St. Pauli ja Reeperbahn… Illalla meno Reeperbahnilla oli aika hurjaa. Lähistöllä on asuintaloja, mitenköhän niissä nukkuminen onnistuu. Reeperbahnin päässä oli aiemmin Beatles-museo, mutta valitettavasti se on suljettu rahavaikeuksien vuoksi.

Binnenalster

Viimeisenä iltana Hampurissa kävelin illan hämärtyessä Binnenalsterin ympäri. Sillä kierroksella Hampuri näytti kauniilta.

Pieni kaunis Lyypekki 25.8.2013

Elokuun alussa 2013 kävin Lyypekissä. Lensin aamulennolla Hampuriin, josta pääsee junalla Lyypekkiin. Junia kulkee puolen tunnin välein ja matka kestää noin 40 minuuttia.

Lyypekillä on maine kauniina kaupunkina ja kaunishan se toki on, mutta pieni. Olin varannut hotellin kahdeksi yöksi ja aika riitti hyvin Lyypekkiin tutustumiseen. Vanha Lyypekki on oikeastaan Trave-joen ympäröimällä saarella. Kaupungin matkailutoimistosta voi ostaa turistikartan parilla eurolla ja mikä harvinaista, karttoja on myös suomeksi.

Yllä oleva kuva on yksityiskohta raatihuoneesta. Raatihuoneen toria voinee pitää Lyypekin keskipisteenä. Toria reunustavat ravintolat ja kahvilat.

Museoista valitsin tutustumiskohteiksi kirjallisuuteen liittyvät Günter Grass -Hausin ja Buddenbrookhausin. Jos käy molemmissa, niin jälkimmäisen pääsymaksusta saa 50 %:n alennuksen. Alla on kuva tekstistä Buddenbrookhausin sisäänkäynnin päällä.

Rantakatuja pitkin kävellessä voi katsella Museumshafenin vanhoja laivoja.

Käyntini aikana Lyypekissä oli menossa Duckstein-festivaali iltaisin. Duckstein on olutmerkki, mutta festivaalia mainostettiin sanoilla 'kulttuuri ja kulinarismi'. Esiintymislavalla oli elävää musiikkia ja festivaalialueella myytiin kojuissa ja tilapäisravintoloissa eri maiden ja Saksan eri alueiden ruokia. Väkeä oli paljon (keskusta oli aivan tyhjä) ja tunnelma oli hilpeä. Ihmiset kuljeskelivat vapaasti viini-, olut- ym. lasien kanssa, eikä aluetta ollut tietenkään aidattu. Päivällä otetussa kuvassa festivaalialue häämöttää taustalla.

Kaupungin vanhat talot ovat kauniita, mutta sen lisäksi kaupunkia on kaunistettu mm. muutamalla modernilla suihkulähteellä. Suihkulähdekuvan jälkeen on kuva liikennevaloista, jollaisia en ole nähnyt muualla: jalankulkijoille on varmuuden vuoksi kaksi punaista.

Minulla oli hyvin aikaa käydä myös Travemündessä, joka itse asiassa kuuluu nykyisin Lyypekkiin. Sinne kulkee sekä paikallisjuna (kerran tunnissa) että muutama bussireitti. Juna on nopeampi, joten tarkoitukseni oli mennä sillä, mutta asemalla kuulutettiinkin, että matkan varrella sattuneen tulipalon vuoksi vuoro oli peruttu. Vähän vahingossa löysin korvaavan bussin odottaessani normaalia reittibussia. Takaisin sentään pääsin junalla.

Travemündessä on pitkä rantakatu, jonka varrella on pelkkiä kahviloita ja ravintoloita. Sattui olemaan kuuma ilma, joten oli vilkasta. Meren rannalla on hieno hiekkaranta. Suuriakin laivoja kulkee Travea pitkin.

Worms 20.7.2013

Worms on pieni, noin 80 000 asukkaan kaupunki Saksan lounaisosassa Rheinland-Pfaltzissa. Kävin siellä päiväretkellä saksalaisten ystävieni kanssa jo toukokuussa (2013), mutta en ole tullut kirjoittaneeksi aiemmin.

Wormsin huomattavin nähtävyys on katedraali, joka on pääosin rakennettu romaaniseen tyyliin 1100-luvulla. Historiansa aikana katedraalia on jouduttu korjaamaan ranskalaisten 1600-luvulla aiheuttamien tuhojen jälkeen ja tietysti II maailmansodan jälkeen. Katedraalissa on hienoja moderneja lasimaalauksia.

Osallistuin Wormsissa opastetulle kaupunkikierrokselle, joka alkoi katedraalista. Sen jälkeen kuljimme kaupungilla ja opas kertoi Wormsin historiasta. Yksi vierailukohde oli juutalainen hautausmaa, jota sanotaan Euroopan vanhimmaksi. Vanhimmat haudat ovat 1000-luvulta. Kaupunkikierros päättyi Lutherin muistomerkille. Luther liittyy Wormsiin siten, että hänet julistettiin kirkonkiroukseen vuonna 1521 Wormsin valtiopäivillä.

Wormsia mainostetaan Nibelungen-kaupunkina. Moni muukin saksalainen kaupunki yrittää julistautua Nibelungein laulun tapahtumapaikaksi. Wormsissa tarun kuningatarten Kriemhilden ja Brunhilden taistelun uskotaan tapahtuneen katedraalin pohjoisen sisäänkäynnin luona. No, joka tapauksessa Wormsissa järjestetään kesäisin Nibelungenfestspiele -kulttuuritapahtuma. Kävimme Nibelungenmuseossa, mutta sitä en suosittele. Siellä ei ole mitään nähtävää - mikä onkin tavallaan luonnollista, mutta olisin kuvitellut, että Nibelungein laulun inspiroimasta kulttuurista olisi saanut enemmän irti. Nibelungein laulun kertoman tarinan voi lukea netistä, sitä varten ei tarvitse matkustaa Wormsiin. Seuraavissa kuvissa on vuoden 2013 kulttuurijuhlia mainostavia lippuja, museon sisäänkäynti ja Reinin varrella oleva patsas, joka esittää Hagenia heittämässä Nibelungein aarretta jokeen.

Reinin varrella on kaunis rantapromenadi ja voinkin suositella ruokapaikaksi italialaista ravintolaa Al Fiume aivan joen rannalla. Olimme Wormsissa niin aikaisin keväällä, että oli melko viileää, mutta söimme kuitenkin ulkona. Kesällä Al Fiume on varmasti aivan ihana.

Liitän loppuun vielä yhden kuvan, jossa näkyy Saksalle tyypillisiä tuulimyllyjä Wormsin ympäristössä.

Segovia 10.6.2013

Segovia on mukava yhden päivän kohde reilun tunnin matkan päässä Madridista. Menin sinne linja-autolla. Edestakainen matka maksoi noin 15 euroa. Madridissa bussit lähtevät Príncipe Pion terminaalista.

Segovian kolme merkittävintä nähtävyyttä ovat akvedukti, katedraali ja linna.

Roomalaisten rakentama akvedukti on ajoitettu 100-luvulle. Se toi kaupunkiin vettä 14 kilometrin päästä suurimmaksi osaksi maanalaisena, mutta kaupungin kohdalla vaikuttavana maanpäällisenä rakennelmana. Istuin kahvilassa aukiolla akveduktin juurella ja mietiskelin. Mikään mitä ihminen nykyisin rakentaa on tuskin tuollaisessa kunnossa 2000 vuoden kuluttua.

Katedraalia rakennettiin vuosina 1525-1768. Sen paikalla oli aiemmin romaaninen katedraali, josta osia on säilynyt. Katedraalia pidetään goottilaisena, mutta pitkästä rakennusajasta johtuen tyyliin on sekoittunut muutakin. Kirkko on valtavan suuri. Toinen toistaan hienompia kappeleita on 27. Kävijä saa lehtisen, jossa on kerrottu kappeleiden tärkeimmät taideteokset.

Alcázar (linna) on luonnollisella paikalla jyrkällä kukkulalla kahden joen yhtymäkohdassa. Siinä on ollut linnoitus niin kauan, että tarkkoja tietoja ei edes ole. Ensimmäiset viittaukset ovat 1100-luvulta. Linna on ollut joidenkin kuninkaiden suosiossa esim. 1200- ja 1400-luvulla. 1800-luvulla sattuneen tulipalon jälkeen alcázar on restauroitu nykyiseen kuntoonsa. Linnassa on upeita lasimaalauksia, haarniskoita, tykkejä ym. (kiinnostaisi lapsiakin) sekä hienot näkymät ympäristöön.

Madridilaiset tuttavani kehuivat Segovian ruokakulttuuria ja suosittelivat paikallista erikoisuutta cochinilloa (pikkuporsasta). Söin lounaan ravintolassa nimeltä El Bernardino, jota voinkin suositella. Alkuruoka, pääruoka eli cochinillo, jälkiruoka, lasi viiniä ja vesi maksoivat 40 euroa. Laitan tähän kuvan cochinillosta ja kuten näkyy, annos on aika karu (mutta maistui hyvältä). Kahdelle ja useammalle hengelle annos tarjoiltiin kauniimmin.

Segoviassa on mukava vain kävellä ja katsella. Kahviloita ja ravintoloita on paljon, joten välillä voi lepuuttaa jalkojaan. Kaupunki on hyvin mäkinen ja kadut ovat epätasaisia. Liitän tähän loppuun muutaman kaupunkikuvan.

Dalí-näyttely Madridissa 19.5.2013

Madridin Reina Sofia -museossa avautui huhtikuun lopussa 2013 suuri Dalí-näyttely. Reina Sofiassa on muutenkin useita Dalín teoksia, mutta tähän näyttelyyn on koottu kaikki Dalín kuuluisimmat työt museoista ympäri maailmaa. Nähtävänä on esimerkiksi Muiston pysyvyys (miten pieni taulu se onkaan mitoiltaan!) ja Kansalaissodan ennakkoaavistus (Premonición de la guerra civil).

Dalín uran alkuajan töistä jotkut ovat kubistisia ja muistuttavat Picassoa. Näyttelyssä on myös aivan realistisia töitä, ja jos joku ei pidä Dalía suurena maalarina, niin jo noiden realististen töiden perusteella voisi muuttaa mielipidettään. Hienoimpia ovat kuitenkin surrealistiset maalaukset.

Näyttelyssä on myös grafiikkaa ja filmejä.

Olin Madridissa toukokuun alussa eli pian näyttelyn avautumisen jälkeen. Pääsin sisälle lähes jonottamatta (edelläni oli kymmenkunta näyttelyvierasta) iltapäivällä neljän maissa. Kun tulin pois museosta, jono oli valtavan pitkä ja kiersi ympäri Reina Sofian edessä olevaa aukiota. Satuin kerran kulkemaan museon ohi juuri näyttelyn avautuessa klo 10 ja silloinkin jono oli todella pitkä. Kesällä jonot oletettavasti vielä pitenevät.

Berliini (osa 5): Potsdam 27.4.2013

On vähän hassua kirjoittaa talvisesta Potsdamista huhtikuun lopulla, mutta en ole ehtinyt aiemmin. Kävin helmikuisella matkallani Potsdamissa ensimmäistä kertaa. Potsdamin pikkukaupunki on varmasti Berliinin suosituimpia turistikohteita. Sinne pääsee esimerkiksi paikallisjunalla S7 ja matka kestää puolisen tuntia. Potsdam on Berliinin liikennevälineiden C-vyöhykkeellä ja yhdensuuntainen lippu maksoi 3 euroa 10 senttiä.

Potsdamin tärkein nähtävyys on kuningas Fredrik II Suuren rakennuttama linna Sanssouci puistoineen. Linna on rakennettu vuosina 1745-1747 ja sen tyyli on rokokoo. Potsdam olisi tietysti parempi kohde kesällä. Nyt pystyin vain kuvittelemaan, miten upealta linnan puisto näyttää kesällä. Toisaalta linnaan pääsi jonottamatta ja opastettu ryhmä oli sen verran pieni, että opastusta oli helppo seurata. Linnaan pääsee vain opastetuilla kierroksilla. Se on todella upea. Kannattaa mennä katsomaan, jos käy Potsdamissa.

Itse kaupunki on pieni. Kesällä se on varmasti eloisa ja täynnä turisteja. Potsdamissakin on Brandenburgin portti! Ravintoloita kaupungissa on paljon. Osuin menemään lounaalle erinomaiseen ravintolaan nimeltä La Madeleine. Ravintola on pieni ja se oli täynnä paikallisia asukkaita. Söin siellä erinomaista kalakeittoa. La Madeleine on erikoistunut bretagnelaiseen ruokaan.