Espanjan kulttuuri on kuvallista. Johtuneeko
voimakkaasta valosta ja kirkkaista väreistä. Vaikka Madridissa rakennukset ovat
ruskeita, punaruskeita, ruskehtavia, vaikutelma on värikäs. Mikään muu maa ei
ole tuottanut sellaista määrää suuria taiteilijoita. Picasso, Dalí, Miró, Goya,
Velázquez, Zurbaran...
Madridissa on hienoja taidemuseoita. Kuuluisin on tietysti Prado. Pradoon on turistiaikana valtavat jonot. Olen käynyt Pradossa kerran, ja silloinkin valitsin tarkoin, mitä kävin katsomassa. Espanjalaisissa museoissa on yleensä hyvät kartat, niin Pradossakin. Ensin kävin katsomassa Goyan teokset. Minuun tekivät suuren vaikutuksen hänen 'mustat maalauksensa', joiden olemassaolosta en tiennyt etukäteen mitään. Sitten katsoin muut espanjalaisen taiteen osastot. Velázquezin Las Meninas piti tietysti nähdä, kun kerran Pradossa olin. Pradon sisäänkäyntiä katselee Goya.
Koska pidän enemmän modernista kuin klassisesta
taiteesta, pidän myös enemmän Centro de Arte Reina Sofiasta kuin Pradosta.
Picasson Guernicaa voi katsoa jokaisella Madridin käynnillä. Reina Sofiassa on
Dalínkin töitä monta. Niitä ei monessa museossa näe. Reina Sofiassa koin
ensimmäisen kerran, että sisään tulijoiden laukut läpivalaistiin. Nykyäänhän se
on tavallinen käytäntö muuallakin.
Kolmas Madridin museokadun, Paseo del Pradon,
suurista museoista on Museo Thyssen-Bornemisza. Se on pienempi, ei kuitenkaan
pieni, ja katsottavissa lähes yhdellä käyntikerralla. Siellä on myös vaihtuvia
näyttelyitä, kuten Reina Sofiassa, mutta ne ovat yleensä tungokseen asti täynnä
kävijöitä.
Reina Sofialta Museo
Thysseniin päin on muutaman vuoden ajan ollut näyttelytila Caixa Forum. Se on
pankin ylläpitämä - ja ilmainen (ei ole enää ilmainen; lisäys 2014). Siellä on
vaihtuvia näyttelyitä, tämän vuoden toukokuussa kolme: Miguel Barceló,
valokuvia miestensä pahoinpitelemistä naisista (järkyttäviä) ja turkkilaista
nykytaidetta. Caixa Forum on jo rakennuksenakin kiinnostava.
Toissa vuonna mennessäni Caixa Forumiin huomasin,
että rakennuksen ympärillä oli monta 'gorillaa', henkivartijaa, tummat puvut
päällä ja nappikuulokkeet korvissa. Kun tulin ulos näyttelystä, gorillat olivat
lisääntyneet ja rakennuksen edessä seisoskeli ihmisiä. Arvelin, että kohta
tapahtuu jotain ja jäin odottelemaan. Rakennuksen edustan
piha-aukio tyhjennettiin ja ihmisiä kerääntyi reunoille lisää. Jonkin ajan
kuluttua saapui autosaattue ja yksi autoista ajoi pihalle. Siitä astuivat ulos
prinssi Felipe ja prinsessa Letizia. Tosin, kun en lue naistenlehtiä, en ollut
varma ja varmistin tämän vieressäni seisoneelta espanjalaispariskunnalta. He
olivat aivan innoissaan. Felipe ja Letizia vilkuttivat ihmisille, saivat
suosionosoitukset ja menivät sisälle.
Minulla on ollut kummallinen tuuri
kuninkaallisten suhteen, varsinkin kun en ole heistä kiinnostunut. Felipen ja
Letizian lisäksi olen nähnyt prinsessa Dianan ja molemmat pikkuprinssit. Olin
Lontoossa katsomassa Riverdance-musikaalia ja Diana ja pojat olivat samassa
näytöksessä. Näytöksen päätyttyä jäin ystävieni kanssa teatterin ulkopuolelle odottamaan
ja näimme, kun Diana, William ja Harry tulivat ulos, vilkuttivat
yleisölle ja menivät limusiiniin.
Toinen suositeltava ilmainen näyttely on Museo
Thyssenin sivupiste lähellä oopperaa, Fundación Caja Madrid (taas pankki,
ainakin joillakin espanjalaisilla pankeilla taitaa mennä hyvin). Siellä on
yleensä Museo Thyssenin vaihtuvaan näyttelyyn liittyviä teoksia, esimerkiksi
viime keväänä Claude Monetin maalauksia otsikolla Monet y la Abstracción.
Erittäin viehättävä
taidemuseo on Museo Sorolla. Se on taiteilija Joaquín Sorollan kotimuseo.
Astuessani yhteen näyttelyhuoneista luulin näkeväni Edelfeltin taulun. Se oli
kuitenkin Sorollan. Näyttelyteksteistä selvisi, että Sorolla oli saanut
Pariisissa vaikutteita pohjoismaalaisten taiteilijoiden valon käsittelystä.
Ainakin hän oli nähnyt Edelfeltin töitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti