Mitä muuta Madridissa kuin kuvataidetta ja
jalkapalloa? Madrid on suurkaupunki, siellä on kaikkea. Jokainen valitsee
kohteet kiinnostuksensa mukaisesti. Minä pidän tauluista ja jalkapallosta.
Pidän myös elokuvista. Espanjassa elokuvat dubataan, mutta Madridissa on
muutama teatteri, jotka näyttävät vain tekstitettyjä elokuvia. Aivan keskustassa
Plaza de Jacinto Benaventella on yhdeksän salin Yelmo Cines Ideal (liput 8 €),
Plaza de Españan ympäristössä on pari teatteria ja vähän kauempana Bravo
Murillo -kadulla Cines Verdi (5 salia, liput 7,50 €). Maanantaisin liput ovat
halvempia.
Internetin lisäksi elokuvateattereiden ohjelmisto
löytyy Guía del Ocio -lehdestä. Lehti ilmestyy perjantaisin ja siinä on kaikki
Madridin tapahtumat: elokuvat, teatteri, tanssi, konsertit, näyttelyt, myös
ravintolat. Lehti on tietysti myös netissä.
Madridissa on ravintoloita, kahviloita ja baareja
joka puolella, jokaisessa kadunkulmassa, jokaisella kadulla. Olen aina mennyt
syömään johonkin eteeni osuneeseen ravintolaan, en ole tullut valinneeksi
mitään suosikkipaikkaa. Lounasaikaan saa noin kymmenellä eurolla hyvän menun:
alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, vesi tai viini (joskus molemmat, joskus
lisäksi kahvi). Ruuat saa valita muutamasta vaihtoehdosta. Usein ravintolassa
on kadulta katsottuna vain baari, joka on auki koko päivän, ja sali, kuten
espanjalaiset sanovat, on taaempana, vähän piilossa, ja se on auki vain
ruoka-aikoina. Ruoka-ajat ovatkin kovin erilaiset kuin Suomessa, kuten kaikki
varmaan tietävät. Lounasta syödään noin kahdelta ja illallinen todella vasta
reilusti yhdeksän jälkeen. Olen ollut muutaman kerran syömässä madridilaisten
tuttavien kotona. Eräänkin kerran kutsu oli yhdeksäksi. Ensin jutusteltiin ja
syömään päästiin kymmenen jälkeen.
Tapakset ovat kuuluisia. Ne ovat aika kalliita,
ja parhaat olen saanut silloin, kun olen syönyt espanjalaisten kanssa. He
tietävät, mitä tilata.
Iso osa matkojen viehätystä on istuskelussa
katukahviloissa. Siinä voi tarkkailla elämää ympärillään ja lepuuttaa
jalkojaan. Madridin viehättävin aukio istuskeluun on Plaza de Santa Ana. Pidän
myös kuninkaanlinnan edessä olevan Plaza de Orienten oopperan puoleisen
sivustan rauhallisista kahviloista. Plaza Mayorin ravintolat ja kahvilat ovat
turistipaikkoja ja hinnatkin ovat sen mukaiset, samoin palvelu. En suosittele.
Jos haluaa käydä madridilaisten omissa paikoissa, esimerkiksi Puerta de Toledon
ympäristö on sopiva. Sieltä on vain noin kymmenen minuutin kävelymatka Plaza
Mayorille. Mukavia pikku aukioita ja kahviloita löytää, kun vain kävelee ja
katselee.
Kävelee ja katselee. Sitä pitää tehdä. Muuten ei
näe mitään, eikä pääse sisälle kaupungin ilmapiiriin. Metrolla voi siirtyä
nopeasti paikasta toiseen, mutta jos ei ole kiire, kannattaa kokeilla bussia.
Esimerkiksi linjat Circular C1 (myötäpäivään) ja Circular C2 (vastapäivään)
kulkevat monien kiinnostavien kohteiden ohi ja sopivat vaikka näköalareiteiksi.
Olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani sanonut,
että en osaa antaa vihjeitä ostosten tekoon, koska inhoan shoppailua. Tässä
kuitenkin pieni yritys. El Corte Inglés -tavarataloja on useita. Solilla on
yksi, toinen iso on Calle de la Princesalla, lähellä metroasemaa Argüelles.
Ostan aina Madridissa ollessani kenkiä, koska sieltä löytää numeron 35 kenkiä,
toisin kuin Suomesta. Kadulla Calle de Marqués Urquijo on spesiaalikauppoja
niille, joiden kengännumero on pienempi kuin 35. Kauppa, jossa käyn aina, on
kirjakauppa fnac lähellä Solia. Turrónin ostoon madridilaiset suosittelevat
Casa Miraa, Carrera de San Jerónimo 30. Turrón on espanjalainen makeinen, jonka
ainesosia ovat mantelit (tai muut pähkinät), sokeri, hunaja ja kananmuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti