Keskiviikkona lähdimme käymään St. Sadurni
d'Anoiassa. Se on pieni kylä kutakuinkin suoraan länteen Barcelonasta. Sinne
pääsee paikallisjunalla (cercanías), linja 4. Me lähdimme Plaça de Catalunyan
rautatieasemalta. Matka kestää yhteen suuntaan nelisenkymmentä minuuttia ja
edestakainen lippu maksaa alle 5 €.
St. Sadurni d'Anoiaan halusimme mennä, koska se
on cavakylä. Siellä on paljon pieniä cavan valmistajia ja muutama suuri ja
tunnettu, kuten Freixenet ja Codorniu. Freixenet olikin aivan rautatieaseman
vieressä, joten päätimme mennä sinne. Reilun puolen tunnin kuluttua tulostamme
alkoi englanninkielinen opastettu tutustumiskierros. Kierrokselle ei tarvittu
minkäänlaista ennakkoilmoittautumista. Hinta oli vähän yli 6 € hengeltä.
Ryhmässä oli noin 15 osallistujaa.
Kierros oli todella mielenkiintoinen. Meille
selitettiin cavan valmistusprosessia alkaen vaaditusta mullan laadusta ja
rypälelajeista päätyen hiivan poistoon pullosta (jäädyttämällä!). Osan
katsoimme lyhyiltä videopätkiltä, osan selitti opas. Oppaan johdolla kiersimme
tuotantolaitoksen aloittaen vanhimmista varastotiloista, jotka on rakennettu
luonnon luolaan.
Uudemman puolen kierroksen teimme pikku junalla,
joka toi mieleen huvipuistot. Lopuksi meille tarjottiin lasillinen cavaa, sitä
samaa mustaetikettistä Freixenetä, jota saa Suomestakin. Lisäksi oli
mahdollisuus ostaa muita, meille tuntemattomia laatuja. Käytimme tilaisuutta ja
maistoimme paria. Kaiken kaikkiaan aikaa kului noin kaksi tuntia.
Seuraavaksi kävelimme itse kylään. Siellä oli
hiljaista, suorastaan kuollutta. Kaduilla ei tullut vastaan kävelijöitä,
muutama auto ajoi. Kuitenkin onnistuimme löytämään ravintolan, josta saimme
vielä tilatuksi lounasmenun. Alkuruokana oli oikein hyvää melonia ja kinkkua.
Rautatieasemalle palasimme
ihan umpimähkään, tietämättä aikatauluja. Jouduimme jonkin aikaa odottamaan.
Juttelimme odotellessamme toiseen suuntaan menossa olleen eläkeläispariskunnan
kanssa. Kumpikin oli ollut töissä cavayrityksissä, toinen Codorniulla ja
toinen Freixenetillä. He sanoivat, että St. Sadurni d'Anoiassa lähes 100 %
työssä kävijöistä on töissä cavan parissa. Kylässä jopa ajoesteet on muotoiltu
teemaan sopiviksi.
Illan vietimme kävelemällä Ravalin
kaupunginosassa Ramblan länsipuolella. Ensimmäisillä matkoillani Raval oli
epämääräistä seutua, siellä oli esimerkiksi punaisten lyhtyjen alue. Nykyisin
Raval on siisti ja viihtyisä. Plaça Central del Raval -aukion laidoilla on
paljon kahviloita ja ravintoloita. Syömään palasimme Ramblalle. Jo edellisellä
käynnilläni muutama vuosi sitten huomasin, että Barcelonassa on alettu panostaa
siisteyteen. Vihreäpukuisia kaupungin työntekijöitä näkee joka puolella
siivoamassa. Barcelonassa on paljon siistimpää kuin espanjalaisissa
kaupungeissa yleensä.
Torstain kohteemme oli Tarragona, kaupunki
rannikolla Barcelonasta etelään. Menimme Santsin rautatieasemalle, jossa
ensimmäinen tehtävä oli selvittää, mistä liput piti ostaa. Oli eri
lippuluukkuja pitkän matkan junille ja keskipitkän matkan junille sekä
erilaisia lippuautomaatteja. Tarragonaan mentiin keskipitkän matkan junalla
(media distancia). Liput ostettuamme ehdimme seuraavaan junaan juuri ja juuri.
Juna oli menossa Valenciaan ja se tuli aivan täyteen. Mekin jouduimme seisomaan
koko matkan, lähes puolitoista tuntia. Osastossamme oli ryhmä nuoria, jotka
olivat onnistuneet saamaan istumapaikat. He eivät luovuttaneet paikkojaan, vaikka
seisomassa oli muutama vanhus ja yksi äiti pienen lapsen kanssa.
Suomalaisittain käytös tuntui kummalliselta. Ryhmällä oli jopa yksi aikuinen
mukana, eikä hänkään käskenyt nuorten päästää muita istumaan.
Tarragonassa kävelimme
ensin Googlesta tulostamani kartan mukaan turisti-informaatioon. Sieltä saimme
kunnollisen kartan ja vinkkejä turistikohteista. Tarragonan vanhassa
osassa on roomalaisia raunioita ja keskiaikaisia rakennuksia. Varoitus:
Tarragona on hyvin mäkinen kaupunki. Pitkän junamatkan jälkeen tarvitsimme
virkistystä. Joimme kylmät Fantat vanhankaupungin keskusaukiolla. Sen jälkeen
menimme katsomaan roomalaisia kaupunginmuureja. Ne ovatkin hyvin säilyneet (tai
hyvin restauroitu). Sisäänpääsy 3 €. Seuraava kohde oli keskiaikainen katedraali.
Katedraalissa oli menossa arkeologisia kaivauksia, eikä sinne päässyt sisälle.
Kaivauksia voi vain katsoa ovelta. Lähdimme kohti roomalaista amfiteatteria,
mutta silloin alkoi sataa. Jonkin aikaa satoi varsin voimakkaasti. Satuimme
olemaan kohdassa, jossa ei ollut muuta suojaa kuin pari puuta, joiden alla
pidimme sadetta, kunnes päätimme juosta parempaan suojaan. Kastuimme, mutta
ilma oli lämmin ja kuivuimmekin nopeasti. Jätimme amfiteatterin katsomatta ja
palasimme keskusaukiolle syömään. Paluumatkalla rautatieasemalle kävimme
katsomassa roomalaisen sirkuksen rauniot.
Meillä oli hyvä tuuri ja ehdimme taas juuri
junaan. Tällä kertaa pääsimme istumaan ja pystyimme katselemaan maisemia. Rata
kulkee koko ajan lähellä merta.
Barcelonassa käväisimme
hotellissa. Sen jälkeen menimme juomaan cavat El Corte Inglésin ylimmän
kerroksen ravintolaan. Ravintola on hälyisä, eikä kovin viihtyisä, mutta sieltä
on hienot näkymät kaupunkiin. Sagrada Familiakin näkyy.
Gaudín kirkko on varmasti Barcelonan tunnetuin
nähtävyys. Ensimmäisen käyntini jälkeen sen rakennustyö on edistynyt
huomattavasti. Tällä kerralla emme käyneet siellä.
Teimme reippaan iltakävelyn Arc de Triomfin
ympäristössä ennen kuin aloimme etsiä ruokapaikkaa. Tällä matkalla kävimme
yleensä syömässä sopivassa eteen sattuneessa ravintolassa hakematta sen
kummemmin esimerkiksi katalonialaisia ravintoloita. Nyt osuimme
ravintolaan nimeltä Mussol carrer de Caspilla. Se olikin hyvä paikka. Ruoka oli
katalonialaista, hinta-laatu -suhde oli hyvä. Illallisen jälkeen taas kävelyä
ja illan päätteeksi oluet Sta. Maria del Pin aukiolla. Se on kiva pieni aukio
lähellä Ramblaa, mutta kahviloita on vain muutama ja vapaan paikan löytää vain,
kun sattuu kohdalle juuri, kun joku lähtee pois.
Perjantaina oli
viimeinen päivämme Barcelonassa. Menimme metrolinjalla 1 l'Hospitalet de
Llobregatiin, joka on Katalonian toiseksi suurin kaupunki. Se on Barcelonan
vieressä samalla tavalla kuin Espoo ja Vantaa ovat Helsingin vieressä.
Kaupungista toiseen siirtymistä ei huomaa, ja tosiaan sama metro kulkee
molemmissa kaupungeissa. Nimi l'Hospitalet de Llobregat on sen verran hankala,
että aloimme kutsua kaupunkia Barcelonan Vantaaksi (vaikka se onkin
lounaispuolella). Jäimme pois metroasemalla Rambla Just Oliveras. Kävelimme ja
katselimme. Llobregatissa on aiemmin ollut teollisuutta, mutta nykyisin
teollisuusrakennuksia on muutettu asunnoiksi. 60- ja 70-luvulla sinne on
muuttanut paljon asukkaita muualta Espanjasta ja myöhemmin Etelä-Amerikasta.
Asuintalojen rakentamiseen on liittynyt korruptiota ym. epäselvyyksiä. Läheltä
katsottuna osa taloista onkin aika surkean näköisiä.
Talot näyttävät kuvassa paremmilta kuin
luonnossa. Kävimme juomassa Fantat paikallisen ostoskeskuksen kahvilassa. Kun
olimme istuneet siinä jonkin aikaa, huomasimme, että sieltä puuttui jotakin: ei
näkynyt ensimmäistäkään kännistä. Eroa suomalaiseen lähiöön siis on.
Kävellessämme metroasemalle huomasimme
kauppahallin. Kiertelimme siellä vähän aikaa. Kaikilla lihatiskeillä oli
myynnissä nyljettyjä kaneja.
Matkakertomus jatkuu vielä
vähän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti