Olimme Bernissä torstaista sunnuntaihin. Sunnuntaiaamuna
matkustimme junalla Zürichiin, josta palasimme Suomeen tiistai-iltana. Zürich
on Helsinkiä pienempi kaupunki. Sen läpi virtaa Limmat-joki. Joen rannat eivät
ole niin jyrkkiä kuin Bernissä, joten rannat ovat paremmin käytettävissä.
Zürich ei ole kaikilta osin kaunis kaupunki.
Rannalla on vanhoja taloja, useat alun perin kiltataloja, mutta niiden viereen
on rakennettu uusia ei-niin-kauniita rakennuksia, kuten yllä olevasta kuvasta
näkyy. Kuva on otettu joen länsirannalta, näköalapaikalta kohdasta, jossa on
sijainnut roomalaisten linnoitus, Zürichin alku. Kuvassa näkyvä itäpuolinen osa
on nimeltään Niederdorf ja siellä on paljon ravintoloita ja kahviloita.
Zürichissä joki jakaa vanhan kaupungin kahteen osaan.
On Zürichissä kaunistakin. Keskusta rajoittuu
etelässä Zürich-järveen.
Varsinaisista nähtävyyksistä tutustuimme vain
kolmeen: Fraumünster, Kunsthaus ja Bahnhofstrasse. Fraumünster on ainoa
kirkko, jossa kävimme. Zürich on täynnä kirkkoja. Fraumünsteriin menimme siksi,
että siellä on Marc Chagallin tekemät lasimaalaukset. Ne olivat hienot ja
todella erilaiset kuin perinteiset kirkkojen lasimaalaukset. Kunsthaus
eli taidehalli on kiva taidemuseo. Se ei ole liian suuri ja siellä on hyvä
kokoelma modernia taidetta, esimerkiksi Chagallin ja Monetin teoksia oli
useita, ja olipa siellä yksi Dalíkin - niitä on harvoissa taidemuseoissa. Bahnhofstrasse
on "yksi Euroopan hienoimpia ostoskatuja" opaskirjojen mukaan. Sitä
pitkin tuli käveltyä monta kertaa. Pohjoispäässä, lähellä rautatieasemaa, on
tavallisempia kauppoja, ja liikkeet tulevat sitä hienommiksi mitä lähemmäksi
järveä tullaan. Kelloliikkeiden määrä on hämmästyttävä. Niitä on vieri
vieressä. Ikkunoissa esitellään minulle täysin tuntemattomia merkkejä. Kaikki
hinnat eivät ole näkyvillä, mutta 20 0000-30 000 frangia maksavia kelloja on
paljon. Näimme yhden, jonka hinta oli 120 000. Kuka ostaa 120 000 frangia
maksavan rannekellon?
Katselimme kaupunkia raitiovaunuista. Ostimme
päiväliput, á 8,20 CHF, ja suuntasimme keskustasta kaupungin eri osiin. Vahvistui
käsitys, että Zürichin arkkitehtuuri on aika sekavaa. Mutta julkinen liikenne
toimii hienosti. Raitiovaunuja menee joka suuntaan ja vuorovälit ovat lyhyitä.
Asukkaat liikkuvat paljon polkupyörillä mäkisestä maastosta huolimatta.
Lounaspaikoista voin antaa vihjeeksi tavaratalot.
Migros ja coop ovat kauppaketjuja, joiden tavarataloissa on ravintoloita, usein
ylimmässä kerroksessa. Niissä on valittavana erilaisia ruokia: salaatteja
(maksu painon mukaan), keittoja, pastaa, wokkia, lihaa grillistä... Asiakas voi
kierrellä ja valita, mitä haluaa. Saman systeemin olen aiemmin tavannut
Saksassa.
Hotelli ei tällä kertaa ollut onnistunut. Olin
varannut eBookersin kautta Leoneck-hotellin. Sen sijainti oli hyvä kävelymatkan
päässä rautatieasemalta vanhan kaupungin reunalla. Huone oli ylimmässä
kerroksessa ja kutakuinkin OK. Hotellissa ei ole ravintolaa, ja aamiaisen sai
eri maksusta viereisestä ravintolasta Crazy Cow. Aamiainen oli kallis laatuunsa
nähden ja palvelu oli epäkohteliasta. Söimme siellä vain kerran. Seuraavana
aamuna menimme yhteen joenrannan kahvilaan. Maanantaina, kun palasimme päivällä
kaupungilta hotelliin, huoneemme ovi oli auki, raollaan! Mitään ei ollut
hävinnyt, mutta valitimme vastaanotossa. Hotellin paras puoli oli, että sen
edessä oli raitiovaunun nro 10 pysäkki. Sillä linjalla pääsee suoraan
lentokentälle, matka kestää noin puoli tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti