torstai 3. heinäkuuta 2014

Kaiserslautern 29.6.2010

Kaiserslautern on pieni kaupunki Saksan lounaisosassa, Rheinland-Pfalzissa. Kaikki jalkapallon seuraajat tietävät Kaiserslauternin. Nimikin on sellainen, että se jää helposti mieleen. Minä muistan Kaiserslauternin jo lapsuudestani. Kaupungissa on sen kokoon nähden valtavan suuri jalkapallostadion. Fritz-Walter-Stadion on kukkulalla keskustan eteläpuolella.


Fritz Walter oli Saksan maajoukkueen kapteeni, kun Saksa voitti maailmanmestaruuden 1954. Hän pelasi FC Kaiserslauternissa koko uransa ajan. Viime aikoina FC Kaiserslauternilla on ollut ongelmia, vaikka sillä on hieno historia. Vuonna 1998 se voitti Bundesliigan mestaruuden, kun Otto Rehhagel oli valmentajana. Myöhemmin Rehhagel siirtyi Kreikan maajoukkueen valmentajaksi ja Kreikka voitti Euroopan mestaruuden. Rehhagel erosi Kreikan valmentajan paikalta, kun MM-kisat eivät sujuneet. Rehhagelin kauden jälkeen FC Kaiserslautern on pelannut jopa Bundesliigan 2. tasolla (itse asiassa muutama vuosi sitten oli pudota siitäkin alemmas). Fritz-Walter-Stadionilla pelattiin MM-kisojen otteluita vuonna 2006. Silloin stadion uusittiin nykyiseen kuntoonsa, ja koko kaupunkia kohennettiin ja kaunistettiin.

Otin yllä olevan kuvan kaupungintalon ylimmästä kerroksesta. Kaiserslauternin talot ovat yleensä kolmi- tai nelikerroksisia. Kaupungintalo tekee huomattavan poikkeuksen.


Kaupungintalon ylimmässä kerroksessa on kahvila-ravintola, jonka ikkunoista on hienot näkymät. Kaupunkiin tutustuminen kannattaa aloittaa sieltä. Tosin ravintola on auki vain iltaisin. Kaupungin keskusta on laaksossa stadionin ja kaupungintalon välisellä alueella. Kaiserslauternissa itsessään ei ole kovin paljon nähtävyyksiä. Siellä on taidemuseo Pfalzgalerie, joka ei ole mitenkään erikoinen, ja tietysti lukuisia kirkkoja, niin kuin yleensä keskieurooppalaisissa kaupungeissa. Kirkkoja voi ohikulkiessaan pistäytyä katsomassa. Sympaattisin nähtävyys on japanilainen puutarha kaupungintalon lähellä.


Puutarhaa rakennetaan koko ajan lisää. Se on jo nytkin kaunis (pääsymaksu 3,50 € vuonna 2010). Puutarhojen ystäville Kaiserslauternissa on myös suuri näyttelyalue Gartenschau. Kävin siellä kerran, ilmeisesti liian aikaisin keväällä, koska alue vaikutti jotenkin vaisulta.

Kaiserslauternissa ollessani olen vain kävellyt ja katsellut ympärilleni. Keskustan kävelykatualueella on suosikkikahvilani St.-Martin's saman nimisellä aukiolla.


Varjossa suihkulähteen solinassa on mukava nauttia paikallista rieslingiä (Saksassa viiniannos on 20 cl). Rauhaa häiritsevät vain lentokoneet, jotka laskeutuvat Kaiserslauternin yli lähellä olevaan Naton Ramsteinin lentotukikohtaan. Koneet ovat Kaiserslauternin kohdalla jo niin alhaalla, että niiden lentäessä yli meteli on niin kova, että keskustelu on mahdotonta. Koneet eivät näytä häiritsevän paikallisia, mutta turisti ei voi olla kiinnittämättä niihin huomiota.

Pieneksi kaupungiksi Kaiserslauternissa on hyviä kahviloita ja ravintoloita. St.-Martin'sin lisäksi toinen mukava istuskelupaikka on Brauhaus am Markt keskusaukiolla, joka on Marktstrassen ja Schillerstrassen risteyksessä. Samalla aukiolla on paras jäätelöbaari, jossa olen käynyt, Eiscafé Dolomiten. Sen terassi on aurinkoisella säällä aina täynnä.


Lähellä St.-Martin's -aukiota on erinomainen italialainen ravintola Firenze. Urban-nimisiä ravintoloita on useampia, niistä kivoin on Am Altenhof -kadulla. Siellä on esimerkiksi runsas valikoima erilaisia aamiaisia. Tasokas ruokapaikka on Blechhammer-hotellissa. Hotelli on kauniilla paikalla lammen rannalla, mutta yöpymistä ajatellen ehdottomasti liian kaukana keskustasta. Yöpymiseen voin suositella Altstadt-hotellia kävelykatualueen laidalla, mikä Kaiserslauternissa tarkoittaa keskustaa.

Kaiserslautern on pieni ja rauhallinen. Kävellessäni keskustaa ympäröivillä asuntoalueilla olen nähnyt, että asukkaat saattavat jättää autotallin oven auki lähtiessään pois kotoa. Auki tarkoittaa, että ovi on todella avoinna, ei siis pelkästään lukitsematta.  Ilmeisesti varkaita ei tarvitse pelätä. Toisaalta yksi asia, mikä suomalaista kummastuttaa, on, että kaupassa ei saa itse punnita hedelmiä ja vihanneksia, vaan sen tekee kassa. Käytäntö on kai sama koko Saksassa. Kävellessä kokee myös jotakin, mitä ei tapahdu Suomessa. Suojatielle aikovaa kävelijää kunnioitetaan niin, että pitää muistaa, ettei vahingossa hidasta kävelyään suojatien lähellä, jos ei aio ylittää tietä. Jos autoilijat luulevat jalankulkijan astuvan suojatielle, kaikki pysähtyvät.

Kaiserslauternin lähistöllä on useita vierailun arvoisia kohteita, joihin pääsee helposti esimerkiksi paikallisjunalla. Suositeltavia ovat (suluissa matka-aika yhteen suuntaan junalla)
  • Speyer (1 h); todella viihtyisä vanha keskusta, UNESCOn maailmanperintökohde Kaiserdom
  • Trier (2 h); roomalainen rajakaupunki, Rooman alueen pohjoisportti Porta Nigra, roomalaisten kylpylöiden raunioita, gladiaattoriareena (kaikki UNESCOn kohteita), mutta myös Karl Marxin syntymäkoti
  • Heidelberg (1h 30 min); kaunis yliopistokaupunki, hyviä antikvariaatteja
  • Neustadt (30 min); vilkas kaupunki lähellä Kaiserslauternia, keskusaukion laidan ulkoilmakahvilassa olen syönyt elämäni parasta Spargelcremesuppea (kermainen parsakeitto)
  • Mannheim (1 h)
  • Saarbrücken (1 h)
  • Bad Dürkheim (1 h); kylpyläkaupunki
  • Bad Kreuznach (1 h); kylpyläkaupunki
Matka-ajat saattavat näyttää pitkiltä, mutta junamatkat ovat mukavia. Junasta maisemat näkyvät hyvin. Esimerkiksi matka Trieriin pitkin Mosel-joen vartta on kaunis. Junassa on tapana tervehtiä vieressä tai vastapäätä istuvia (tosin nuoret eivät näytä aina tekevän niin). Keskustelutkin alkavat helposti. Olen jutellut esim. Suomen menestymättömyydestä jalkapallossa, Suomesta turistikohteena, mutta myös erään kuntoutukseen menossa olleen vanhan sedän kanssa toisen maailmansodan jälkeisestä Krimin vankileiristä, jonne hän oli joutunut.  Junista ei voi ostaa lippuja, lippu on ostettava etukäteen. Halvimmat liput paikallisjuniin saa asemien automaateista. Junissa ei yleensä ole konduktöörejä. Lipuntarkistukseen olen joutunut kerran. Aivan tavallisen matkustajan näköinen nainen (ei virkapukua, ei mitään virkamerkkejä) tarkasti liput. En tiedä, mistä paikalliset matkustajat tiesivät hänet lipuntarkastajaksi, mutta kaikki näyttivät lippunsa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti