Kaiserslautern
on pieni kaupunki Saksan lounaisosassa, Rheinland-Pfalzissa. Kaikki jalkapallon
seuraajat tietävät Kaiserslauternin. Nimikin on sellainen, että se jää helposti
mieleen. Minä muistan Kaiserslauternin jo lapsuudestani. Kaupungissa on sen
kokoon nähden valtavan suuri jalkapallostadion. Fritz-Walter-Stadion on
kukkulalla keskustan eteläpuolella.
Fritz Walter oli Saksan maajoukkueen kapteeni, kun
Saksa voitti maailmanmestaruuden 1954. Hän pelasi FC Kaiserslauternissa koko
uransa ajan. Viime aikoina FC Kaiserslauternilla on ollut ongelmia, vaikka
sillä on hieno historia. Vuonna 1998 se voitti Bundesliigan mestaruuden, kun
Otto Rehhagel oli valmentajana. Myöhemmin Rehhagel siirtyi Kreikan maajoukkueen
valmentajaksi ja Kreikka voitti Euroopan mestaruuden. Rehhagel erosi Kreikan
valmentajan paikalta, kun MM-kisat eivät sujuneet. Rehhagelin kauden
jälkeen FC Kaiserslautern on pelannut jopa Bundesliigan 2. tasolla (itse
asiassa muutama vuosi sitten oli pudota siitäkin alemmas).
Fritz-Walter-Stadionilla pelattiin MM-kisojen otteluita vuonna 2006. Silloin
stadion uusittiin nykyiseen kuntoonsa, ja koko kaupunkia kohennettiin ja
kaunistettiin.
Otin yllä olevan kuvan kaupungintalon ylimmästä
kerroksesta. Kaiserslauternin talot ovat yleensä kolmi- tai nelikerroksisia.
Kaupungintalo tekee huomattavan poikkeuksen.
Kaupungintalon
ylimmässä kerroksessa on kahvila-ravintola, jonka ikkunoista on hienot näkymät.
Kaupunkiin tutustuminen kannattaa aloittaa sieltä. Tosin ravintola on auki vain
iltaisin. Kaupungin keskusta on laaksossa stadionin ja kaupungintalon välisellä
alueella. Kaiserslauternissa itsessään ei ole kovin paljon nähtävyyksiä. Siellä
on taidemuseo Pfalzgalerie, joka ei ole mitenkään erikoinen, ja tietysti lukuisia
kirkkoja, niin kuin yleensä keskieurooppalaisissa kaupungeissa. Kirkkoja voi
ohikulkiessaan pistäytyä katsomassa. Sympaattisin nähtävyys on
japanilainen puutarha kaupungintalon lähellä.
Puutarhaa rakennetaan koko ajan lisää. Se on jo nytkin
kaunis (pääsymaksu 3,50 € vuonna 2010). Puutarhojen ystäville
Kaiserslauternissa on myös suuri näyttelyalue Gartenschau. Kävin siellä kerran,
ilmeisesti liian aikaisin keväällä, koska alue vaikutti jotenkin vaisulta.
Kaiserslauternissa ollessani olen vain kävellyt ja
katsellut ympärilleni. Keskustan kävelykatualueella on suosikkikahvilani
St.-Martin's saman nimisellä aukiolla.
Varjossa suihkulähteen solinassa on mukava nauttia
paikallista rieslingiä (Saksassa viiniannos on 20 cl). Rauhaa häiritsevät vain
lentokoneet, jotka laskeutuvat Kaiserslauternin yli lähellä olevaan Naton
Ramsteinin lentotukikohtaan. Koneet ovat Kaiserslauternin kohdalla jo niin
alhaalla, että niiden lentäessä yli meteli on niin kova, että keskustelu on
mahdotonta. Koneet eivät näytä häiritsevän paikallisia, mutta turisti ei voi
olla kiinnittämättä niihin huomiota.
Pieneksi kaupungiksi Kaiserslauternissa on hyviä
kahviloita ja ravintoloita. St.-Martin'sin lisäksi toinen mukava
istuskelupaikka on Brauhaus am Markt keskusaukiolla, joka on Marktstrassen ja
Schillerstrassen risteyksessä. Samalla aukiolla on paras jäätelöbaari, jossa
olen käynyt, Eiscafé Dolomiten. Sen terassi on aurinkoisella säällä aina
täynnä.
Lähellä St.-Martin's -aukiota on erinomainen
italialainen ravintola Firenze. Urban-nimisiä ravintoloita on useampia, niistä
kivoin on Am Altenhof -kadulla. Siellä on esimerkiksi runsas valikoima
erilaisia aamiaisia. Tasokas ruokapaikka on Blechhammer-hotellissa. Hotelli on
kauniilla paikalla lammen rannalla, mutta yöpymistä ajatellen ehdottomasti
liian kaukana keskustasta. Yöpymiseen voin suositella Altstadt-hotellia
kävelykatualueen laidalla, mikä Kaiserslauternissa tarkoittaa keskustaa.
Kaiserslautern on pieni ja rauhallinen. Kävellessäni
keskustaa ympäröivillä asuntoalueilla olen nähnyt, että asukkaat saattavat
jättää autotallin oven auki lähtiessään pois kotoa. Auki tarkoittaa, että ovi
on todella avoinna, ei siis pelkästään lukitsematta. Ilmeisesti
varkaita ei tarvitse pelätä. Toisaalta yksi asia, mikä suomalaista kummastuttaa,
on, että kaupassa ei saa itse punnita hedelmiä ja vihanneksia, vaan sen tekee
kassa. Käytäntö on kai sama koko Saksassa. Kävellessä kokee myös jotakin, mitä
ei tapahdu Suomessa. Suojatielle aikovaa kävelijää kunnioitetaan niin, että
pitää muistaa, ettei vahingossa hidasta kävelyään suojatien lähellä, jos ei aio
ylittää tietä. Jos autoilijat luulevat jalankulkijan astuvan suojatielle,
kaikki pysähtyvät.
Kaiserslauternin lähistöllä on useita vierailun
arvoisia kohteita, joihin pääsee helposti esimerkiksi paikallisjunalla.
Suositeltavia ovat (suluissa matka-aika yhteen suuntaan junalla)
- Speyer
(1 h); todella viihtyisä vanha keskusta, UNESCOn maailmanperintökohde
Kaiserdom
- Trier
(2 h); roomalainen rajakaupunki, Rooman alueen pohjoisportti Porta Nigra,
roomalaisten kylpylöiden raunioita, gladiaattoriareena (kaikki UNESCOn
kohteita), mutta myös Karl Marxin syntymäkoti
- Heidelberg
(1h 30 min); kaunis yliopistokaupunki, hyviä antikvariaatteja
- Neustadt
(30 min); vilkas kaupunki lähellä Kaiserslauternia, keskusaukion laidan
ulkoilmakahvilassa olen syönyt elämäni parasta Spargelcremesuppea
(kermainen parsakeitto)
- Mannheim
(1 h)
- Saarbrücken
(1 h)
- Bad
Dürkheim (1 h); kylpyläkaupunki
- Bad
Kreuznach (1 h); kylpyläkaupunki
Matka-ajat saattavat näyttää pitkiltä, mutta
junamatkat ovat mukavia. Junasta maisemat näkyvät hyvin. Esimerkiksi matka
Trieriin pitkin Mosel-joen vartta on kaunis. Junassa on tapana tervehtiä
vieressä tai vastapäätä istuvia (tosin nuoret eivät näytä aina tekevän niin).
Keskustelutkin alkavat helposti. Olen jutellut esim. Suomen
menestymättömyydestä jalkapallossa, Suomesta turistikohteena, mutta myös erään
kuntoutukseen menossa olleen vanhan sedän kanssa toisen maailmansodan
jälkeisestä Krimin vankileiristä, jonne hän oli joutunut. Junista ei voi
ostaa lippuja, lippu on ostettava etukäteen. Halvimmat liput paikallisjuniin
saa asemien automaateista. Junissa ei yleensä ole konduktöörejä.
Lipuntarkistukseen olen joutunut kerran. Aivan tavallisen matkustajan näköinen
nainen (ei virkapukua, ei mitään virkamerkkejä) tarkasti liput. En tiedä, mistä
paikalliset matkustajat tiesivät hänet lipuntarkastajaksi, mutta kaikki
näyttivät lippunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti