Olin Homburgissa 2.6.11 eli helatorstaina.
Helatorstai on Saksassa pyhäpäivä kuten Suomessakin. Tulin Homburgiin junalla
Kaiserslauternista. Matka kestää puoli tuntia.
Homburg on pieni kaupunki (vähän yli 40 000
asukasta) Saarlandissa. Saarland on historiansa aikana kuulunut välillä
Saksaan, välillä Ranskaan, ja toisen maailmansodan jälkeen siitä oli tulla
itsenäinen, mutta asukkaat valitsivat kansanäänestyksessä Saksan.
Huomasin taas kerran, kuinka hiljainen on
saksalainen kaupunki pyhäpäivänä. Kävelin rautatieasemalta Marktplatzille,
ajatuksena syödä myöhäinen aamiainen. Arvelin, että Marktplatzilla on
kahviloita. Olihan niitä, mutta ne olivat vielä kiinni. Marktplatz on vanhassa
kaupungissa ja se olisi ollut mukavan näköinen ilman autoja. Aukiota käytetään
pysäköintialueena. Olin huomannut tullessani yhden avoinna olleen kahvilan
aivan Marktplatzin läheisyydessä. Söin aamiaisen siellä. Kahvila olikin oikein
hyvä, ja suosittu, ja sisältä todella hieno. Valitettavasti en muista sen
nimeä.
Olin tullut Homburgiin sen varsinaisen
nähtävyyden vuoksi. Siellä on Euroopan suurimmat hiekkakiviluolat, Sandsteinhöhlen.
Luolat eivät ole luonnollisia, vaan ihmisen tekemiä. Niistä kaivettiin hiekkaa
1600-luvulla lasin valmistamista varten. Myöhemmin hiekkaa käytettiin muihin
tarkoituksiin. Välillä luolat jäivät unohduksiin ja ne löydettiin uudelleen
1930-luvulla. Luolia pääsee katsomaan vain opastetulla kierroksella. Kierroksia
tehdään tunnin välein yhdeksästä alkaen. Hinta on 5 €. Minun kierroksellani oli
leppoisa vanhahko herra oppaana. Kaikki muut osallistujat (meitä oli 7) olivat
saksalaisia. Opas puhui välillä minulle englanniksi, mutta ymmärsin varsin
hyvin hänen selkeää saksaansa.
Homburgin hiekkakivikukkula on muodostunut
vuosimiljoonien aikana. Luolat ovat tunnettuja väreistään: punaisia, ruskeita
ja keltaisia kerroksia. Kerrostumat näkyvät hyvin. Luolat olivat 2000-luvulla
jonkin aikaa suljettuina niissä tapahtuneen romahduksen vuoksi. Luolia
tuettiin, jotta ne saatiin turvallisiksi. Tukirakenteet ovat myös näkemisen
arvoisia.
Luolien yläpuolella kukkulalla on ollut
ranskalaisten linnoitus. Nyt jäljellä on vain raunioita. Ranskalaiset tuhosivat
linnoituksensa joutuessaan lähtemään 1700-luvun alussa. Aikoinaan he käyttivät
luolia ammus- ym. varastoina. Toisen maailmansodan aikana luolat toimivat
homburgilaisten pommisuojina. Alimmissa kerroksissa olivat turvassa
korkea-arvoiset sotilashenkilöt, välikerroksissa tavalliset kaupungin asukkaat
ja ylimpinä venäläiset sotavangit (kertoi opas). 1950-luvulla Saarlandin
väliaikaishallinto rakennutti luolien yhteyteen suojia mahdollisen tulevan
ydinsodan varalta. Rakennustyöt naamioitiin kukkulalle rakennettavan hotellin
töiksi. Hotelli on edelleen olemassa, mutta muut rakennustyöt jäivät kesken,
kun Saarland palasi Saksan osaksi.
Kiertokäynti luolissa kestää noin 50 minuuttia.
Luolien lämpötila on pysyvästi kymmenisen astetta, joten siellä kannattaa olla
lämpimästi pukeutunut. Luolien sisäänkäynnille pääsee vain portaita pitkin.
Kaupungilta päin kiipeäminen alkaa heti Marktplatzilta. Autolla pääsee
linnoituksen raunioiden juurelle ja sieltä voi laskeutua sisäänkäynnin luo
(taas rappuja!). Linnoituksen raunioita pääsee katsomaan vapaasti. Ne ovat todellakin
raunioita, jäljellä on lähinnä vain kiviä, mutta linnoitukselta on hienot
näkymät kaupunkiin ja ympäristöön. Näkyvissä oleva voimalaitos ei ole
ydinvoimala, vaikka sen betonisuojus tuokin mieleen ydinvoimalan.
Homburgissa olisi ollut toinenkin kiinnostava
käyntikohde eli Roomalaismuseo, mutta se on jonkin matkan päässä keskustasta,
eikä minulla ollut aikaa mennä sinne.
Lopuksi aivan toisesta asiasta, ja toisesta
kaupungista. Lauantaina 4. kesäkuuta olin Frankfurtissa. Nykytaiteesta
kiinnostuneiden kannattaa mennä Frankfurtissa Fahrgasse-kadulle, jolla on
useita gallerioita aivan vierekkäin. Kävin Galerie Maurerissa, jossa oli Jan
Davidoffin näyttely. En ole aikoihin nänyt niin hienoja tauluja. Läheisellä
Weckmarkt-kadulla on kahvila Metropol Cafe am Dom. Siellä on mukava tunnelma,
ja sisäpihan puolella on myös terassi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti