Olin helmikuussa muutaman päivän Berliinissä. Olen käynyt Berliinissä
aikaisemminkin, ensimmäisen kerran pari vuotta muurin murtumisen jälkeen.
Kahdenkymmenen vuoden aikana Berliini on muuttunut paljon. Ensimmäisen käyntini
aikaan länsipuoli oli vilkas. Nykyisin vilkkain elämä tuntuu siirtyneen
entiselle itäpuolelle Potsdamer Platzin ja Brandenburgin portin lähistölle.
Berliinin jaon aikaan muuri kulki Potsdamer Platzin läpi ja ensimmäisen
Berliinin matkani aikaan aukio oli joutomaata. Nyt sinne on rakennettu korkeita
toimistotaloja, siellä on ravintoloita, kahviloita ja kauppakeskuksia ja
tietysti Sony Center, jonka telttamainen kattorakennelma on nähtävyys.
Helmikuussa Berliinissä oli kylmä ja usein satoi, lunta tai räntää.
Lämpötila pyöri nollan ympärillä. Minulla oli untuvatakki ja säänkestävät
talvikengät ja pukeutumiseni oli juuri oikea.
Vaikuttava juutalaisvainojen muistomerkki oli sekin lumen valtaama. Unter
den Lindenin keskikäytävä oli lumen peitossa.
Hotellini oli aivan Potsdamer Platzin vieressä. Siitä oli helppo liikkua
joka suuntaan. Muutenkin Berliinissä on helppoa ja halpaa liikkua julkisilla
kulkuvälineillä. Päivälippu vyöhykkeille A ja B maksoi 6,50. Sillä saa käyttää
busseja, metroa ja S-junia. A- ja B-vyöhykkeet kattavat todella suuren alueen.
Jopa Tegelin lentokenttä on B-vyöhykkeellä.
Liikuin tällä matkalla enemmän entisellä itä- kuin länsipuolella. Vaikka
muuri on purettu lähes kokonaan, katujen nimet on säilytetty, esimerkiksi
Karl-Marx-Allee. Rosa Luxemburg -aukiota kävin katsomassa. Alexanderplatzia
reunustavat nykyisin tavaratalot. Galeria Kaufhofin kattoikkunasta kuvasin
DDR:n symbolin, televisiotornin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti